Eräs kokemus kiinalaisesta sairaalasta
(Tämä postaus on jatkoa edelliselle tekstilleni: "Vesi vanhin voitehista? Testissä kiinalainen lääketiede!")
Viime jaksossa tapahtunutta:
Päädyin siis sairaalaan kiireellisenä tapauksena kiinalaiseen sairaalaan kaikista neuvoista ja lääkityksestä huolimatta. Yrttivalmisteista (=kiinalaisista lääkkeistä), kuumasta vedestä ja parasetamolista ei sitten kuitenkaan ollut apua.
Torstai-aamuna soitin ystävälleni ja ilmoitin, että nyt on kyllä pakko päästä käymään jossain terveyskeskuksessa, maksoi mitä maksoi. Edeltävänä yönä kaikki oireet olivat pahentuneet jo niin vaikeiksi, etten saanut kunnolla henkeä ja jouduin nukkumaan hengitysmaskin kanssa ne kaikki kolme tuntia jotka pystyin nukkumaan. Lisäksi oireisiin kuului jo oksentelua, huimausta ja yleistä pahoinvointia. Muutaman parasetamolin voimin pääsin jotenkuten sängystä ylös ja bussiin jotta pääsin sovittuun tapaamispaikkaan.
Ei mennyt kovinkaan kauaa kun odotellessani tuuperruin tuoliin, en saanut lähes ollenkaan enää henkeä. Kipu keuhkojen yläosassa ja kurkussa oli mieletön. Ilma tuntui raastavan joka ikisellä hengenvedolla. Ystävälläni tai kenelläkään muullakaan ei ollut minkäänlaista osaamista tilanteen suhteen, vaan sain kuunnella kiinaksi noin kymmenen minuuttia vääntöä siitä, että mihin sairaalaan minut pitäisi viedä ja millä. Onneksi kuitenkin itsellä on ensiaputaitoja sen verran, että pärjäsin tässä tilanteessa kovinkin hyvin ja käännyin makaamaan kyljelleni ja hengittelin paperikuppiin sen verran mitä vain pystyin. Luojan kiitos en menettänyt tajuntaani, vaikka tuntui siltä että sekin kävi todella lähellä kun näkö alkoi sumentua.
Olin sen verran kipuinen, ettei puheestani enää oikeastaan saanut enää kunnolla selvää (puhuminen sattui niin paljon) etten, olin todella kiitollinen siitä, että joku muu hoiti minut sairaalaan ja ennen kaikkea hoiti sen kaiken säätämisen kiinaksi. Kielitaitoni ovat suhteellisen rajoittuneet tällä osaamisalueella.
Ensimmäinen sairaala ei voinut ottaa minua vastaan, sillä sairaalassa ei ollut lainkaan röntgen-laitetta. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, on tuberkuloosin riski melko korkea täällä, ja sitä seulotaan verinäyttein ja röntgenin. Kaikki yskäoireiset potilaat käytetään röntgenissä tämän riskin vuoksi.
Vesi vanhin voitehista? Testissä kiinalainen lääketiede!
Olen jo kolmatta kertaa kipeänä täällä hyvin lyhyen ajan sisällä (2kk/3kk sisällä), oireet ovat olleet joka kerta melko samankaltaisia, yöllistä kuumetta, äänen vievää kurkkukipua, vilunväristyksiä, kipua keuhkojen yläosassa ja hengitysvaikeuksia. Kuitenkin monesti nämä oireet ovat menneet yhtä nopeasti ohi kun ovat tulleetkin, joten en ole sinänsä ollut huolissaan näistä lyhyistä, joitakin päiviä kestävistä sairausjaksoista. Olen usein pistänyt oireita saasteiden piikkiin, vaikkei minulla aiemmin olekaan mitään oireita saasteista ilmaantunutkaan. Tietysti sitä on käynyt mielessä, että pitäisikö nyt kuitenkin varmuuden vuoksi käydä sairaalassa kääntymässä, koska riski tuberkuloositartunnalle on melko korkea täällä pitkällä oleskelulla.
Olen lisäksi siinä mielessä onnekas, että lähes kaikki kiinalaiset tuntuvat olevan lääkäreitä tai vähintäänkin farmakologeja. Kaikki nämä oireethan johtuvat yksinkertaisesti siitä, etten juo tarpeeksi kuumaa vettä. Erityisesti kuumaa kiehuvaa vettä, teen kanssa tai ilman, jota kiinalaiset kittaavat säästä ja kellonajasta huolimatta.
Kerran eräs ystäväni kertoi minulle avuaaliasti, että ruokamyrkytykseni nyt sattui johtumaan kuitenkin ihan vain siitä, että satuin juomaan kylmää kokista kuuman ruuan kanssa. Näinhän ei siis todellakaan missään nimessä saisi toimia. Menee elimistö sekaisin kun kehon feng shuit ja yin yangit romahtavat siinä sitten mukana. Silloinhan ihan kuka tahansa tulee kipeäksi kun kylmä ja kuuma menevät vatsassa sekaisin. Onneksi olen nyt vihdoin valaistunut tästä asiasta. </sarkasmi>
Olen lisäksi siinä mielessä onnekas, että lähes kaikki kiinalaiset tuntuvat olevan lääkäreitä tai vähintäänkin farmakologeja. Kaikki nämä oireethan johtuvat yksinkertaisesti siitä, etten juo tarpeeksi kuumaa vettä. Erityisesti kuumaa kiehuvaa vettä, teen kanssa tai ilman, jota kiinalaiset kittaavat säästä ja kellonajasta huolimatta.
Kerran eräs ystäväni kertoi minulle avuaaliasti, että ruokamyrkytykseni nyt sattui johtumaan kuitenkin ihan vain siitä, että satuin juomaan kylmää kokista kuuman ruuan kanssa. Näinhän ei siis todellakaan missään nimessä saisi toimia. Menee elimistö sekaisin kun kehon feng shuit ja yin yangit romahtavat siinä sitten mukana. Silloinhan ihan kuka tahansa tulee kipeäksi kun kylmä ja kuuma menevät vatsassa sekaisin. Onneksi olen nyt vihdoin valaistunut tästä asiasta. </sarkasmi>
Kuinka monta kiinalaista tarvitaan sytyttämään nuotio?
En oikeastaan edes tiedä mitä odotin, kun lupauduin lähtemään parisenkymmenen kiinalaisen kanssa maanantaiaamuna klo 8.30 huonosti nukutun yön jälkeen lyhyelle vaellukselle lähivuoristoon.
Retkestä lähinnä ilmoitettiin someryhmässä hyvin lyhyellä varoitusajalla, ja tehtiin todella selväksi että kyyditys lähtee tasan klo 8.30 ja mikäli tästä myöhästyy, niin jää pois reissulta.
Tietysti koska ollaan Kiinassa, on näiden aikataulujen onnistumisen todennäköisyys aina jotain prosentin murto-osan luokkaa. Jotenkin sitä vain aina järjestykseen ja suomalaisten hyvään organisointikykyyn tottuneena saapui paikalle unenpöpperöisenä kymmenisen minuuttia ennen lähtöä. Tämähän oli virhe, sillä matkaan päästiin 45 minuuttia aikataulusta myöhässä. Sen takia, että oli aivan ehdottoman tärkeää muunmuassa ottaa selfieitä, soittaa videopuhelu äidille/lapselle/koiralle/serkulle ja tietysti jonkun oli vielä pakko päästä vessaan, kauppaan, kirjastoon, kotiin, ravintolaan.... Mitä nyt ikinä.
Noin tunnin ajelimme tänä aurinkoisena, mutta koleana ja tuulisena aamuna vuoristopolulle. Maisemat olivat aivan upeat ja odotukset tästä retkestä olivat kaikin puolin korkealla. Kiinalaiset toverini olivat todella matkafiiliksissä ja lauloivat koko tunnin autossa karaokea, ikkunat auki. Matkalla tietysti piti pysähtyä vielä vessaan, kauppaan, kirjastoon, kotiin, ravintolaan.... Mitä nyt ikinä.
No, perille päästiin muutaman mutkan kautta vain kuullaksemme, että reitille olikin pääsyliput. Sehän ei nyt käynyt päinsä, koska erään ystäväni kaverin kaverin kaverin mummin siskon kummi oli bonganut tämän vuoristoreitin somesta ja sanonut ettei sisäänpääsymaksua ole. Olihan se pöyristyttävän kallistakin. 25 yuania henkilöä kohden (toim. huom. 3,20€) – silkkaa riistoa siitä että pääsee kävelemään vuorille, voitteko kuvitella?! (toim. huom. lue edellä mainittu sarkastisella äänensävyllä)
Suunnitelmat vaihtuivat yllättäen lennosta ja ajelimme taas noin puolisen tuntia alemmas vuoristoa, jotta löytyisi joku kiva paikka mihin kaikki väkisin mukaan raahatut keittiövälineet saa näppärästi pykättyä. Tietysti matkalla piti pysähtyä taas vielä vessaan, kauppaan, kirjastoon, kotiin, ravintolaan.... ja tietysti ottamaan myös selfieitä. Mitä nyt ikinä.
Kiinalaisten navigointitaitojen avulla löytyi vihdoin ja viimein jokin picnic-alue mitä upeimman vuorimaiseman vierestä ja harmitus vaellus-osuuden poisjäämisestä ei tuntunut enää harmittavan ketään. Paikka näytti kaikinpuolin hyvältä ja tavaroita alettiin sukkelasti purkaa... kunnes viiden minuutin päästä kaikilla kiinalaisilla oli kylmä ja ääneen ihmettelivät nämä luonnosta vieraantuneet kiinalaistoverit, että miten täällä vuoristossa voi olla niin kylmä, ja miksi minulla ei ole kylmä. Esittelin kiinalaisille kerrastoni ja selitin, että vuorilla on kylmää tähän aikaa vuodesta ja puin reilusti vaatetta sekä hyvät kävelykengät.
"Sinullahan on ihan hirveästi vaatetta! Sinulle olisi tullut siellä vuorilla kamalan kuuma!" Kiinalaisystäväni Gege kauhisteli ääneen. Yritin ystävällisesti selittää tälle hytisevälle kiinalaiselle, että vaatetta voi aina vähentää jos tulee kuuma, mutta jotenkin epäilen, että noin 1300 metrin korkeudessa olisi ollut mitenkään erityisen lämmintä, etenkään tähän aikaan vuodesta tuulisella säällä. Esittelin samalla takkini alla olevan pitkähihaisen ja fleece-hupparin ja kerroin laittaneeni vielä lämpimät sukkikset housujen alle ja toiset sukat, sekä hyvät kävelykengät ja kaulahuivin. Kysyin sitten Gegeltä, että mitä hän oli itse oikein pukenut vuoristovaellusta varten, jos kerta näin matalalla vuoristossa on jo noin kylmä.
"No laitoin takin alle tälläisen reikäisen napaan asti ulottuvan väljän neulepaidan ja nämä ohuet housut." Nilkat, ranteet ja kaula lisäksi paljaana. "Miksi ihmeessä?" kyselin vähintäänkin yhtä kauhistuneena kuin Gege hetki sitten. "No pitää tietysti näyttää kuvissa hyvältä."
Ja muilla matkaseuralaisillani oli pukeutumisessa tämä täysin sama suorastaan kiinalaista vanhaa viisautta hehkuva logiikka. Niin aikuisilla, kuin nuoremmillakin.
Ehkä siis onni onnettomuudessa, että tämä vuoristovaellus jäi väliin, ettei koko ryhmää olisi tarvinnut evakuoida 1300 metristä hypotermian vuoksi.
Autot oli lastattu taas täyteen ja noin puolisen tuntia ajeltiin jälleen (tällä kertaa ei tarvinnut pysähtyä yllätyksekseni kertaakaan) alemmas vuoristoa, kunnes oltiin kaupungin tasolla, jossa kaikilla oli edes jokseenkin lämmintä. Tavaroiden purkaminen kiinalaisten toimesta tapahtui sangen sukkelaan ja pian meillä oli puistossa lähinnä jotain festareiden retkikeittiötä muistuttava viritelmä leikkuulautoineen, vispilöineen ja kippoineen. Itsehän olin vain ymmärtänyt että retkellä on nuotio / grillausmahdollisuus. Olinpa taas ollut typerä.
Jotenkin sitä luulisi, että retkikeittiötä innokkaasti pykäilevät kiinalaiset olisivat tienneet, miten hiiligrilli tai nuotio toimii. Näinhän ei tietystikään ollut. Katselin melko huvittuneena kun pieni ryhmä kiinalaisia päivitteli ääneen, että miksei hiili syty ollenkaan palamaan ilman mitään sytykettä tai sytytysöljyä. Tarjouduin tietysti muutamaan otteeseen auttamaan, mutta länsimaalaisena "vieraana", minun ei kuulemma tarvitse tähän toimintaan osallistua. Yritin tietysti sivupuheessa ohimennen mainita, että minulla suomalaisena metsän asukkina ehkä saattaisi olla jotain vahvaa osaamista tässä lajissa. Sen sijaan minut istuettiin alas ja tuupattiin ruokaa naaman eteen, koska minullehan voi tulla kamalan kylmä siinä odotellessa.
No, kekseliäästi bensalla ja auringonkukkaöljyllä tämä grilliviritelmä, sekä nuotio saatiin jollain ihmeen kaupalla edes jotenkin lämpiämään noin kymmenen kiinalaisten toimesta. Sytyke kuitenkin näytti puuttuvan ja ehdotin, että mitä jos keräisitte jotain oksia ja kuivia lehtiä sillä välin kun käyn kulman takana vessassa.
Kun sitten palasin seuraamaan tätä grilliviritelmän sytyttämistä, olivat kiinalaiset varsin ympäristö- ja terveystietoisina käyttäneet muovipulloja ja muovikasseja sytykkeenä. Lisäksi näppärästi sytykkeeksi oli kerätty muutakin jätettä luonnosta, eli sipsipusseja, karkkipapereita, limupulloja... Melkein teki mieli huutaa ääneen että mitä helvettiä te oikein teette. Sen sijaan suustani pääsi jota kuinkin kohteliaampi versio, johon Gege vastasi minulle kauniisti hymyillen, että tämähän on hyvä kaikille kun poltamme roskia luonnosta ja näin siivoamme luontoa siinä samalla kun ruoka kypsyy. "Siis... meinasitte ruuan kypsentää nyt tässä muovinuotiossa?" Olin aivan todella tyrmistynyt ja järkyttynyt. "No missäs sitten? Hyvähältähän tämä näyttää" tuumasi Gege ja tuuppasi lisää muovipusseja grilliin hiilen sekaan muiden kiinalaisten nyökytellessä hyväksyvästi.
Jostain syystä jäi itselläni nämä grillieväät syömättä ja istuin hetken sakeassa muovikaasusavussa hengitystiet hyvin peitettynä matkatovereideni syödessä grillivartaitaan kiinalaisen pop-musiikin täysiä pauhatessa taustalla. "Harmikseni", minun oli poistuttava paikalta hieman aikaisemmin, joten en sitten jäänyt näitä muovisavuja sen pidemmäksi aikaa hengittelemään. Se siitä luonnon rauhasta.
Minua taksille saattaessa kiinalaisystäväni vielä tokaisi vienon hymyn saattelemana tämän koko päivän kruunaavan lausahduksen:
"Te suomalaiset olette kyllä niin outoja"
Niin kai sitten, sori siitä. Maassa maan tavalla?
Retkestä lähinnä ilmoitettiin someryhmässä hyvin lyhyellä varoitusajalla, ja tehtiin todella selväksi että kyyditys lähtee tasan klo 8.30 ja mikäli tästä myöhästyy, niin jää pois reissulta.
Tietysti koska ollaan Kiinassa, on näiden aikataulujen onnistumisen todennäköisyys aina jotain prosentin murto-osan luokkaa. Jotenkin sitä vain aina järjestykseen ja suomalaisten hyvään organisointikykyyn tottuneena saapui paikalle unenpöpperöisenä kymmenisen minuuttia ennen lähtöä. Tämähän oli virhe, sillä matkaan päästiin 45 minuuttia aikataulusta myöhässä. Sen takia, että oli aivan ehdottoman tärkeää muunmuassa ottaa selfieitä, soittaa videopuhelu äidille/lapselle/koiralle/serkulle ja tietysti jonkun oli vielä pakko päästä vessaan, kauppaan, kirjastoon, kotiin, ravintolaan.... Mitä nyt ikinä.
Noin tunnin ajelimme tänä aurinkoisena, mutta koleana ja tuulisena aamuna vuoristopolulle. Maisemat olivat aivan upeat ja odotukset tästä retkestä olivat kaikin puolin korkealla. Kiinalaiset toverini olivat todella matkafiiliksissä ja lauloivat koko tunnin autossa karaokea, ikkunat auki. Matkalla tietysti piti pysähtyä vielä vessaan, kauppaan, kirjastoon, kotiin, ravintolaan.... Mitä nyt ikinä.
No, perille päästiin muutaman mutkan kautta vain kuullaksemme, että reitille olikin pääsyliput. Sehän ei nyt käynyt päinsä, koska erään ystäväni kaverin kaverin kaverin mummin siskon kummi oli bonganut tämän vuoristoreitin somesta ja sanonut ettei sisäänpääsymaksua ole. Olihan se pöyristyttävän kallistakin. 25 yuania henkilöä kohden (toim. huom. 3,20€) – silkkaa riistoa siitä että pääsee kävelemään vuorille, voitteko kuvitella?! (toim. huom. lue edellä mainittu sarkastisella äänensävyllä)
Suunnitelmat vaihtuivat yllättäen lennosta ja ajelimme taas noin puolisen tuntia alemmas vuoristoa, jotta löytyisi joku kiva paikka mihin kaikki väkisin mukaan raahatut keittiövälineet saa näppärästi pykättyä. Tietysti matkalla piti pysähtyä taas vielä vessaan, kauppaan, kirjastoon, kotiin, ravintolaan.... ja tietysti ottamaan myös selfieitä. Mitä nyt ikinä.
Kiinalaisten navigointitaitojen avulla löytyi vihdoin ja viimein jokin picnic-alue mitä upeimman vuorimaiseman vierestä ja harmitus vaellus-osuuden poisjäämisestä ei tuntunut enää harmittavan ketään. Paikka näytti kaikinpuolin hyvältä ja tavaroita alettiin sukkelasti purkaa... kunnes viiden minuutin päästä kaikilla kiinalaisilla oli kylmä ja ääneen ihmettelivät nämä luonnosta vieraantuneet kiinalaistoverit, että miten täällä vuoristossa voi olla niin kylmä, ja miksi minulla ei ole kylmä. Esittelin kiinalaisille kerrastoni ja selitin, että vuorilla on kylmää tähän aikaa vuodesta ja puin reilusti vaatetta sekä hyvät kävelykengät.
"Sinullahan on ihan hirveästi vaatetta! Sinulle olisi tullut siellä vuorilla kamalan kuuma!" Kiinalaisystäväni Gege kauhisteli ääneen. Yritin ystävällisesti selittää tälle hytisevälle kiinalaiselle, että vaatetta voi aina vähentää jos tulee kuuma, mutta jotenkin epäilen, että noin 1300 metrin korkeudessa olisi ollut mitenkään erityisen lämmintä, etenkään tähän aikaan vuodesta tuulisella säällä. Esittelin samalla takkini alla olevan pitkähihaisen ja fleece-hupparin ja kerroin laittaneeni vielä lämpimät sukkikset housujen alle ja toiset sukat, sekä hyvät kävelykengät ja kaulahuivin. Kysyin sitten Gegeltä, että mitä hän oli itse oikein pukenut vuoristovaellusta varten, jos kerta näin matalalla vuoristossa on jo noin kylmä.
"No laitoin takin alle tälläisen reikäisen napaan asti ulottuvan väljän neulepaidan ja nämä ohuet housut." Nilkat, ranteet ja kaula lisäksi paljaana. "Miksi ihmeessä?" kyselin vähintäänkin yhtä kauhistuneena kuin Gege hetki sitten. "No pitää tietysti näyttää kuvissa hyvältä."
Ja muilla matkaseuralaisillani oli pukeutumisessa tämä täysin sama suorastaan kiinalaista vanhaa viisautta hehkuva logiikka. Niin aikuisilla, kuin nuoremmillakin.
Ehkä siis onni onnettomuudessa, että tämä vuoristovaellus jäi väliin, ettei koko ryhmää olisi tarvinnut evakuoida 1300 metristä hypotermian vuoksi.
Autot oli lastattu taas täyteen ja noin puolisen tuntia ajeltiin jälleen (tällä kertaa ei tarvinnut pysähtyä yllätyksekseni kertaakaan) alemmas vuoristoa, kunnes oltiin kaupungin tasolla, jossa kaikilla oli edes jokseenkin lämmintä. Tavaroiden purkaminen kiinalaisten toimesta tapahtui sangen sukkelaan ja pian meillä oli puistossa lähinnä jotain festareiden retkikeittiötä muistuttava viritelmä leikkuulautoineen, vispilöineen ja kippoineen. Itsehän olin vain ymmärtänyt että retkellä on nuotio / grillausmahdollisuus. Olinpa taas ollut typerä.
Jotenkin sitä luulisi, että retkikeittiötä innokkaasti pykäilevät kiinalaiset olisivat tienneet, miten hiiligrilli tai nuotio toimii. Näinhän ei tietystikään ollut. Katselin melko huvittuneena kun pieni ryhmä kiinalaisia päivitteli ääneen, että miksei hiili syty ollenkaan palamaan ilman mitään sytykettä tai sytytysöljyä. Tarjouduin tietysti muutamaan otteeseen auttamaan, mutta länsimaalaisena "vieraana", minun ei kuulemma tarvitse tähän toimintaan osallistua. Yritin tietysti sivupuheessa ohimennen mainita, että minulla suomalaisena metsän asukkina ehkä saattaisi olla jotain vahvaa osaamista tässä lajissa. Sen sijaan minut istuettiin alas ja tuupattiin ruokaa naaman eteen, koska minullehan voi tulla kamalan kylmä siinä odotellessa.
No, kekseliäästi bensalla ja auringonkukkaöljyllä tämä grilliviritelmä, sekä nuotio saatiin jollain ihmeen kaupalla edes jotenkin lämpiämään noin kymmenen kiinalaisten toimesta. Sytyke kuitenkin näytti puuttuvan ja ehdotin, että mitä jos keräisitte jotain oksia ja kuivia lehtiä sillä välin kun käyn kulman takana vessassa.
Kun sitten palasin seuraamaan tätä grilliviritelmän sytyttämistä, olivat kiinalaiset varsin ympäristö- ja terveystietoisina käyttäneet muovipulloja ja muovikasseja sytykkeenä. Lisäksi näppärästi sytykkeeksi oli kerätty muutakin jätettä luonnosta, eli sipsipusseja, karkkipapereita, limupulloja... Melkein teki mieli huutaa ääneen että mitä helvettiä te oikein teette. Sen sijaan suustani pääsi jota kuinkin kohteliaampi versio, johon Gege vastasi minulle kauniisti hymyillen, että tämähän on hyvä kaikille kun poltamme roskia luonnosta ja näin siivoamme luontoa siinä samalla kun ruoka kypsyy. "Siis... meinasitte ruuan kypsentää nyt tässä muovinuotiossa?" Olin aivan todella tyrmistynyt ja järkyttynyt. "No missäs sitten? Hyvähältähän tämä näyttää" tuumasi Gege ja tuuppasi lisää muovipusseja grilliin hiilen sekaan muiden kiinalaisten nyökytellessä hyväksyvästi.
Jostain syystä jäi itselläni nämä grillieväät syömättä ja istuin hetken sakeassa muovikaasusavussa hengitystiet hyvin peitettynä matkatovereideni syödessä grillivartaitaan kiinalaisen pop-musiikin täysiä pauhatessa taustalla. "Harmikseni", minun oli poistuttava paikalta hieman aikaisemmin, joten en sitten jäänyt näitä muovisavuja sen pidemmäksi aikaa hengittelemään. Se siitä luonnon rauhasta.
Minua taksille saattaessa kiinalaisystäväni vielä tokaisi vienon hymyn saattelemana tämän koko päivän kruunaavan lausahduksen:
"Te suomalaiset olette kyllä niin outoja"
Niin kai sitten, sori siitä. Maassa maan tavalla?
🎶🎵 "On meillä metsässä muovinuotiogrillipiiri" 🎵🎶
Kaikkien tuntema klassinen kiinalainen retkilaulu.
Ulkomaalainen marketissa, katso kuvat!
"Katsokaa kaikki, tuo on se ulkomaalainen!"
Joskus ehkä nuorempana tuli mietittyä, että miltä tuntuisi olla julkkis. Saisi alennuksia, lahjoja, pääsisi näytille joka paikkaan, välkkyvät salamavalot, lukuisia haastatteluita, ihmiset tunnistaisivat kadulla...
Nyt olen saavuttanut tämän kaiken.
Tämän nopean tien tähteyteen voi saavuttaa todella helposti - sinäkin olet ihan vain muutaman askeleen päässä tähteydestä!
1) Tule Kiinaan
2) Asetu asustamaan syrjäseudulle
Siinä se sitten onkin. Helppoa ja mukavaa kuin mikä ja eikun vain nauttimaan julkkiselämästä!
Tai sitten ei.
Olihan tämä julkkiskokemus kieltämättä ihan viihdyttävää muutaman viikon ajan, mutta näin muutaman kuukauden jälkeen on siinä jo jotain todella ärsyttävääkin.
Joskus olisi esimerkiksi mukavaa lähteä edes kävelylle, ilman että jonkun on pakko...
a) äimistellä kaikille huutamalla että "länkkäri"/ "ulkomaalainen" / "valkolainen" / "englantilainen" ...
b) ottaa valokuvia, joko "nolon huomaamattomasti" tai räsäyttää kännykän salamalla naamaan
c) tulla kysymään että mistäs sinä olet, kuka olet, miksi olet täällä, mitä teet täällä, mikä tuo on, mikä tämä on, miksi olet tuollainen, mitä teet työksesi, miksi olet niin valkoinen, miksi kävelet täällä, oletko ikinä käynyt kiinan muurilla, tiestikö ettei ole terveellistä kävellä tällä ilmalla....
d) kommentoida halveksuen jotain semiasiatonta kuten "rikas valkolainen" tai "liian valkoinen"
Joskus olisi kiva käydä kaupassa ilman, että jonkun on pakko...
a) seurata kaupassa...
b) ...ja laittaa ostoskoriin samoja asioita
c) tulla kysymään että mistäs sinä olet, kuka olet, miksi olet täällä, mitä teet täällä, mikä tuo on, mikä tämä on, miksi olet tuollainen, mitä teet työksesi, miksi olet niin valkoinen, miksi ostat tuota, osaatko varmasti laittaa ruokaa, tiedätkö mikä tämä on, oletko varma että haluat ostaa tuon....
d) ottaa valokuvia "nolon huomaamattomasti" ja postata niitä someen
Välillä olen ollut niin väsynyt ja ärsyyntynyt, että keskustelut ovat menneet kiinalaisten kanssa jotakuinkin näin:
中
S: (suomeksi) "Ihan kuule Suomesta vaan."
中国
S: "Ihan hyvin minä ymmärrän, mut nyt en kuule oikeesti millään jaksa."
中国
S: "Mikäs tässä on nyt niin hyvää?"
中国
中国人: (kiinaksi) "Mitä olet ostamassa?"
S: "Ihan kuule tässä vain puurohiutaleita olen ostamassa. Osaatko sanoa mistä täältä saisi kaurahiutaleita?"
中国人: "En valitettavasti puhu ollenkaan englantia."
S: "Ei haittaa yhtään!"
中国人: "San-kyuu veri match (=Kiitos todella paljon erittäin huonolla englannilla)!"
Ja näin kas kummaa on kiinalainen hävinnyt alta aikayksikön jonnekin kulman taakse pohtimaan, että oli muuten viimeinen kerta kun lähestyn tuota friikkiä ja minä saan vihdoin ostaa puurohiutaleeni rauhassa, kunnes seuraava haastattelija tai paparazzi hyökkää niskaan :)))
Toistaiseksi en ainakaan tiettävästi ole päässyt vielä mihinkään paikalliseen seiskapäivä-lehteen, mutta tekemisiäni kuulemma seurataan aktiivisesti naapuriyhteisössä, WeChatissa ja Weibossa – kiinalaisessa somessa.
"Tässä on se valkoinen ulkomaalainen marketissa, katso kuvat!"
Kommentointi on samaa luokkaa mitä saan kuulla noin naamatustenkin:
"Hän on niin kaunis." "Miksi hän on noin valkoinen?" "Onko hän Englannista? Jos hän ei ole Englannista, hän on aivan varmasti Yhdysvalloista." "Näkikö kukaan mitä hän osti? Minä haluan ostaa sitä myös!" "Puhuuko hän englantia?" "Toissapäivänä hän vastasi minulle nopeasti hei kiinaksi. Hän puhuu todella hyvää kiinaa!"
En ole itse vielä liittynyt tähän naapuruston somejuorukerhoon, mutta olisi siinä kyllä kiinalaisilla ihmettelemistä kun ilmestyisin yhteisöön kiittelemään kommenteista.
On kai tässä naapurustojulkisuudessakin kai jotain hyvääkin. Alennusten saaminen ravintoloista on hyvin helppoa, sillä jostain syystä paikoissa joissa käyn tulee yllättäen naapuruston suosikkeja. En ole myöskään ihan aina joutunut jonottamaan esim uusien liikkeiden avajaisiin tai ruuhkatunteina ravintolaan. Toisinaan saan kaupanpäällisiä joita kiinalaiset eivät saa. Eikä ole koskaan ollut pulaa juttuseurasta ja aina löytyy joku joka haluaa opettaa minulle lisää kiinaa vastineeksi muutamasta sanasta englanniksi...
... Mutta kyllä sitä suomalaisena vaan välillä todella kaipaa sitä hiljaisuutta. On sitäkin aina välillä ja niistä hetkistä minä todella nautin.
Siis noin viisi minuuttia, kunnes joku koputtaa olalle:
"Hei! Laowai."
Joskus ehkä nuorempana tuli mietittyä, että miltä tuntuisi olla julkkis. Saisi alennuksia, lahjoja, pääsisi näytille joka paikkaan, välkkyvät salamavalot, lukuisia haastatteluita, ihmiset tunnistaisivat kadulla...
Nyt olen saavuttanut tämän kaiken.
Tämän nopean tien tähteyteen voi saavuttaa todella helposti - sinäkin olet ihan vain muutaman askeleen päässä tähteydestä!
1) Tule Kiinaan
2) Asetu asustamaan syrjäseudulle
Siinä se sitten onkin. Helppoa ja mukavaa kuin mikä ja eikun vain nauttimaan julkkiselämästä!
Tai sitten ei.
Olihan tämä julkkiskokemus kieltämättä ihan viihdyttävää muutaman viikon ajan, mutta näin muutaman kuukauden jälkeen on siinä jo jotain todella ärsyttävääkin.
Joskus olisi esimerkiksi mukavaa lähteä edes kävelylle, ilman että jonkun on pakko...
a) äimistellä kaikille huutamalla että "länkkäri"/ "ulkomaalainen" / "valkolainen" / "englantilainen" ...
b) ottaa valokuvia, joko "nolon huomaamattomasti" tai räsäyttää kännykän salamalla naamaan
c) tulla kysymään että mistäs sinä olet, kuka olet, miksi olet täällä, mitä teet täällä, mikä tuo on, mikä tämä on, miksi olet tuollainen, mitä teet työksesi, miksi olet niin valkoinen, miksi kävelet täällä, oletko ikinä käynyt kiinan muurilla, tiestikö ettei ole terveellistä kävellä tällä ilmalla....
d) kommentoida halveksuen jotain semiasiatonta kuten "rikas valkolainen" tai "liian valkoinen"
Joskus olisi kiva käydä kaupassa ilman, että jonkun on pakko...
a) seurata kaupassa...
b) ...ja laittaa ostoskoriin samoja asioita
c) tulla kysymään että mistäs sinä olet, kuka olet, miksi olet täällä, mitä teet täällä, mikä tuo on, mikä tämä on, miksi olet tuollainen, mitä teet työksesi, miksi olet niin valkoinen, miksi ostat tuota, osaatko varmasti laittaa ruokaa, tiedätkö mikä tämä on, oletko varma että haluat ostaa tuon....
d) ottaa valokuvia "nolon huomaamattomasti" ja postata niitä someen
Välillä olen ollut niin väsynyt ja ärsyyntynyt, että keskustelut ovat menneet kiinalaisten kanssa jotakuinkin näin:
中
S: (suomeksi) "Ihan kuule Suomesta vaan."
中国
S: "Ihan hyvin minä ymmärrän, mut nyt en kuule oikeesti millään jaksa."
中国
S: "Mikäs tässä on nyt niin hyvää?"
中国
中国人: (kiinaksi) "Mitä olet ostamassa?"
S: "Ihan kuule tässä vain puurohiutaleita olen ostamassa. Osaatko sanoa mistä täältä saisi kaurahiutaleita?"
中国人: "En valitettavasti puhu ollenkaan englantia."
S: "Ei haittaa yhtään!"
中国人: "San-kyuu veri match (=Kiitos todella paljon erittäin huonolla englannilla)!"
Ja näin kas kummaa on kiinalainen hävinnyt alta aikayksikön jonnekin kulman taakse pohtimaan, että oli muuten viimeinen kerta kun lähestyn tuota friikkiä ja minä saan vihdoin ostaa puurohiutaleeni rauhassa, kunnes seuraava haastattelija tai paparazzi hyökkää niskaan :)))
Toistaiseksi en ainakaan tiettävästi ole päässyt vielä mihinkään paikalliseen seiskapäivä-lehteen, mutta tekemisiäni kuulemma seurataan aktiivisesti naapuriyhteisössä, WeChatissa ja Weibossa – kiinalaisessa somessa.
"Tässä on se valkoinen ulkomaalainen marketissa, katso kuvat!"
Kommentointi on samaa luokkaa mitä saan kuulla noin naamatustenkin:
"Hän on niin kaunis." "Miksi hän on noin valkoinen?" "Onko hän Englannista? Jos hän ei ole Englannista, hän on aivan varmasti Yhdysvalloista." "Näkikö kukaan mitä hän osti? Minä haluan ostaa sitä myös!" "Puhuuko hän englantia?" "Toissapäivänä hän vastasi minulle nopeasti hei kiinaksi. Hän puhuu todella hyvää kiinaa!"
En ole itse vielä liittynyt tähän naapuruston somejuorukerhoon, mutta olisi siinä kyllä kiinalaisilla ihmettelemistä kun ilmestyisin yhteisöön kiittelemään kommenteista.
On kai tässä naapurustojulkisuudessakin kai jotain hyvääkin. Alennusten saaminen ravintoloista on hyvin helppoa, sillä jostain syystä paikoissa joissa käyn tulee yllättäen naapuruston suosikkeja. En ole myöskään ihan aina joutunut jonottamaan esim uusien liikkeiden avajaisiin tai ruuhkatunteina ravintolaan. Toisinaan saan kaupanpäällisiä joita kiinalaiset eivät saa. Eikä ole koskaan ollut pulaa juttuseurasta ja aina löytyy joku joka haluaa opettaa minulle lisää kiinaa vastineeksi muutamasta sanasta englanniksi...
... Mutta kyllä sitä suomalaisena vaan välillä todella kaipaa sitä hiljaisuutta. On sitäkin aina välillä ja niistä hetkistä minä todella nautin.
Siis noin viisi minuuttia, kunnes joku koputtaa olalle:
"Hei! Laowai."
Minä ja laowai-ystäväni Carey ostoksilla.
Olisi mielenkiintoista tietää kuinka monen kiinalaisen kännykkään on tästäkin reissusta tallentunut kuvia...
Taste Test: Kiinan parhain juustokakku? [Holiland 好利来]
Löhösunnuntain kunniaksi vähän kevyempää postausta tänään samalla kun tässä hörpin teetä ja nautiskelen juustokakkuja.
Kuten lähimmät ystäväni tietävätkin, mikä makeaan tulee, rakastan juustokakkuja yli kaiken. Mikäli ihan missä tahansa kahvilassa on saatavilla juustokakku, tilaan sen aina lähes aivan varmasti.
Luonnollisesti olen maistellut juustokakkuja täälläkin. Niiden maku on vaihdellut laidasta laitaan, varsinaisesti pettynyt en ole joutunut kertaakaan. Kiinalaiset ovat aivan erinomaisia leipureita, sillä erilaiset taikinasta valmistetut tuotteet kuuluvat vahvasti kiinalaiseen ruokavalioon. On ties mitä hörytettyä leipää, mykyä, piirasta ym.
Tämä juustokakku-mieltymykseni tuli jossain keskustelussa esille ja eräs kiinalainen tuttavani kyseli, että kai olet jo Holilandin (好利来) juustokakkuja maistanut? En ollut. Juustokakkusivistyksessäni oli selkeästi aukko joka piti paikata pikaisesti.
Lähimpänä oleva Holiland-leipomo sijaitsi Dongdanin (东单) metroasemaa. Kyseisellä leipomolla on Baidu mapsissa yli 2500 positiivista arvostelua ja arvosana huima 4.75/5. Yli 2500 ihmistä ei vain voi olla väärässä.
Ensivaikutelma Holilandista on vain positiivinen. Leipomo hohti kauniisti valkoisen, vaaleansinisen ja vaalean puun väreissä. Yritysimagoon oli todella panostettu. Ovella minua tervehtii kaksi asiakaspalvelijaa vaaleansinisissä uniformuissa ystävällisesti hymyillen, toinen tarjoutuu ottamaan laukkuni ja sateenvarjoni, toisen asiakaspalvelijan tarjotessa tarjotinta johon ostokset keräillään. Kolmas asiakaspalvelija saapuu pian tarjottimen kanssa ja tarjoilee ovella ensimmäiset maistiaiset muutamasta leivonnaisesta. Tarjoiltavana on tietysti myös näitä lähes legendaarisen maineen saavuttaneita juustokakkuja. Lähestulkoon kaikista leivonnaisista oli tarjolla maistiaisia, mikä oli erittäin positiivinen yllätys. Ja mikäli jostain ei maistiaista ollut, tuli tämän vääryyden joku pikapikaa korjaamaan. Leipomossa pääsi myös paikan päällä ihastelemaan itse leipureita, joka ainakin on omasta mielestäni tuoreen leipomon merkki. Myytävänä oli kaikkea kakuista leipiin ja kiinalaisista leivonnaisista tilauskakkuihin. Paikan päällä oli myös pieni kahvio, jossa oli tarjolla muutamia lämpimiä sekä kylmiä juomia, kaikki tarkkaan valittu sopimaan myytävien leivonnaisten kanssa.
Nautin leipomossa ruusuhunaja-maitoteen rusina-ananaspullan kanssa joka oli varsin erinomainen. Kotiin lähti viemiseksi pitkän (ja vaikean) maisteluprosessin päätteeksi Holilandin perinteisiä pieniä juustokakkuja sekä ruusun makuisia pikkujuustokakkuja. 40¥ viiden kappaleen laatikko. Hinta-laatusuhde oli mielestäni erinomainen. Muidenkin tuotteiden hinnat kohdillaan leipomohinnoiksi.
Kaikenkaikkiaan kokemus oli siis todella positiivinen ja suosittelen aivan ehdottomasti vierailua tässä tai missä tahansa muussa Holilandin leipomossa mikäli makeannälkä yllättää. Leipomoita löytyy ympäri Pekingiä ja tarjolla on myös kotiinkuljetus.
Molempien kakkujen koostumus oli kerrassaan täydellinen. Juuri sopivan pehmeä, makea muttei liian makea eikä liian juustoinenkaan, kostea muttei ylikostutettu. Kerrassaan mehukkaita molemmat kakut. En oikein edes tiedä millä sanoilla näitä makuelämyksiä kuvailisi, mutta ovat todellakin maineensa ansainneet Kiinan parhaimpina juustokakkuina. Ehdottomasti vierailun arvoinen urbaanimpi "turistikohde". Kannattaa käydä suorittamassa oma taste test paikan päällä.
Osoite:
好利来东单店,
北京市东城区东单北大街120号
Metro:
东单 Dongdan (line 1,5): A exit, kävele DongDanBeiDaJietä (东单北大街) pohjoiseen.
Makoisaa sunnuntaita kaikille!
Kotiinkuljetuksella kotiin mitä vain
Kiinassa on niin helppoa olla laiska.
Et jaksa laittaa ruokaa tai lähteä ulos?
Bisset loppu kesken futismatsin?
Tekee mieli just sitä tiettyä jälkiruokaa kaupungin toiselta puolelta?
Juomavesi loppu?
Ei hätää, kaikkeen tähän löytyy vähintään yksi sovellus, ellei jopa kymmeniä. Muutamalla napin painalluksella voit tilata oikeastaan mitä vaan kotiisi. Kaiken voi maksaa tietysti mobiililompakolla (Wechat wallet, Alipay), joka käy maksamiseen oikeastaan kaikkialla muuallakin kuin netissä.
Lähestulkoon kaikista ravintoloista voit tilata ruokaa kotiinkuljetuksella samoilla edullisilla hinnoilla. Muutamalla eurolla. Ruokaostokset toimitetaan kotiin haluamanasi ajankohtana ovelle kannettuna. Leipomot ja muutkin erikoisliikkeet toimittavat kotiovelle, monesti jopa saman päivän aikana. 25l juomavedenkin joku kantaa kotiin lähes ilmaiseksi. Mikään näistä palveluista ei kustanna muutamaa kymmentä yuania enempää, jos edes sitäkään.
Tässä nyt ei tietenkään ole kaikki saatavilla olevat palvelut. Lähinnä vain muutama joita olen itse käyttänyt.
Voit helposti vuokrata esimerkiksi autokuskin, pyörän tai personal trainerin yhdellä appilla. Voit tilata kotiisi kokin, siivoajan, palvelijan tilauspalveluna tai vaikka vain päiväksi olematta miljonääri. Tietysti osa näistä palveluista on joillekin paikallisille hinnakkaita, mutta ainakaan kiinalaisille keskituloiselle duunareille mikään näistä palveluista ei ole mitenkään erityisen hintava.
Sitten on tietysti vielä kiinalaisten nettimarkettien kirjo. Taobao, JD, Tmall, Dmall ja Mogujie ovat vain muutamia isoimpia nimiä lukuisten megamarkettien listalla. Nettishoppailu ei ole ehkä koskaan ollut helpompaa ja halvempaa. Näiden markettien valikoima on niin valtava, että on suorastaan ihme jos etsimääsi kapinetta ei pelkästään esimerkiksi Taobaosta löydy. Jos etsimääsi ei noista nettimarketeista löydy, niin sitä ei myöskään täällä tarvitse. Piste.
Muutamalla napautuksella jälleen on muutaman päivän sisällä tavarasi ovella. Joskus samanakin päivänä muutaman tunnin päästä, jos kauppa sijaitsee samassa kaupungissa. Jos et ole kotona (tai jaksa sosialisoitua), niin pakettisi ovat lunastettavissa taloyhtiön jostain kolmesta pakettiautomaatista puhelinkoodilla.
Ehkä näitä appeja käyttämällä ei pääse juurikaan tutustumaan kaupunkiin, mutta tarvitseeko sitä aina jaksaakaan?
Josko sitä tilaisi vielä muutamat kengät tänään ja päivän päätteeksi kaupungin parasta pizzaa kotiin oluen kera.
Ehkä siinä on tarpeeksi ohjelmaa tälle päivälle.
DIY Kaasukammio ja vinkit sen purkamiseen
Raikasta sunnuntai-iltaa kaikille lukijoille!
Ainakin täällä päässä on asunnossa vihdoin ihanan raikasta ilmaa. Sen puuttuminen olikin oikeastaan syy siihen, miksi olen ollut tässä yli viikon kipeänä.
Kun vuokrasin tämän asunnon, unohdin tietysti kysyä onko asunnossa ilmanpuhdistinta. Eihän sellaista nyt suomalaisena ajattele, että talossa pitäisi vakiona sellainen ehkä olla. Asunnossani ei ole myöskään ilmastointia (pl. Kph ja olohuoneen massiivinen ilmastointilaite), mutta näin 21. Kerroksessa asuvana voin vakuuttaa sen olevan aika turha juttu, kunhan ikkunat avaa. Varmaan pelkällä ilmastoinnilla olisi ollut asunnossa mukavampi olla, ja onnellisena pidin ikkunoita auki kun sää oli hyvä. Nämä on näitä pieniä isoja asioita joita ei vaan osaa ajatella heti tänne tultuaan.
Ystäväni olivat jo valmiita kärräämään mut vaikka paareilla sairaalaan, mutta sisukkaana vedin Buranaa ja kurkkupastilleja naamaan ja nyökyttelin, että kyllä tämä tästä. Kurkku oli sitkeää limaa täynnä ja yskimisestä ei tullut loppua. Kuumetta alkoi pukkaamaan ja lopulta meni ääni. Sitten välähti se kuuluisa hehkulamppu, että voisiko tämä nyt johtua ilmanpuhdistimen puutteesta.
Näpyttelin kiinalaiseen megalomaanisen massiiviseen nettimarkettiin kiinankieliset taikasanat 空气净化器 (kōng qì jìng huà qì), ja johan alkoi tapahtua. Valitsin sitten seuraavaksi mieleisen, tehokkaimman hinta-laatusuhteiltaan parhaimman oloisen ilmanpuhdistimen. Kotiinkuljetuksella tämä maaginen pömpeli ja varasuodatin kustansivat noin 80e, mutta ajattelin, ettei terveydelle voi laittaa tässä tapauksessa hintaa.
Pömpeli toimitettiin kotiini seuraavana päivänä. Olisin saanut toimituksen myös saman päivän aikana, mutta satuin olemaan muualla.
Pikku-riisin (小米 XiaoMi, kiinalainen elektroniikkajätti) valmistama ilmanpuhdistin oli kyllä kaiken rahan ja tilaamisen "vaivan" arvoinen. Se on todella hiljainen, mutta pirun tehokas. Laite toimii näppärästi wifin kautta omalla appilla, jonka saa myös ladattua myös englanniksi sovelluskaupasta. Tästä sovelluksesta voi säätää tuulettimen pyörimisnopeutta, tarkastella suodattimen käyttöä, asettaa laitteen yömoodiin ja jopa säätää laitteen valojen (siis kaksi nuppineulan pään kokoista lamppua) kirkkautta ja paljon muuta. Yksi hienoimmista jutuista tässä sovelluksessa on ilmansaasteiden seuraaminen kotona reaaliajassa.
Arvatkaa ihan huviksenne millaisia lukemia laite mittasi täällä kun pistin laitteen päälle ensimmäistä kertaa.
127. (PM 2.5)
Siis sisätiloissa.
Vertailun vuoksi Tampereen keskustassa pahimman arkiruuhkan aikaan saastelukema aamulla on korkeimmillaan 25. Kotonani asunnon sisällä oleva saastelukema oli näin ollen siis viisinkertainen.
Muistaakseni sinä aamuna ulkonakin oli parempi ilma. 86 taisi olla lukema aqicn.orgissa. Ei ihme että on ollut vähän huono olla.
Olin siis tehnyt kodistani huomaamattani tee-se-itse-kaasukammion pitämällä ikkunoita auki kun saasteinen ilma kotona ei kierrä tarpeeksi tehokkaasti, jos ollenkaan.
"Miten meni noin niinkun omasta mielestä?" No eihän se kauheen hyvin mennyt nyt niin.....
No. Onneksi nyt kohta viikon päästä tämän mööpelin hankinnasta lukemat ovat sisätiloissa pysyneet välillä 5-35. Ja voin muuten erittäin hyvin.
Suosittelen ilmanpuhdistimen hankkimista kaikille Kiinaan muuttaville ellei satu nauttimaan erityisesti kaasunaamarin käyttämisestä ympäri vuorokauden. Vahva suositus lisäksi tästä XiaoMin pömpelistä, jonka kyllä löytää mistä tahansa kiinalaisesta nettimarketista kun vain copypasteaa hakuun "空气净化器 小米". Ehdottomasti hintansa väärti kapistus.
(Ja lupaan päivittää tänne jos ei pelitäkään enää viikon tai kuukauden päästä.)
Tässä on ehkä tarpeeksi asiaa tälle illalle, josko palailen taas piakkoin tälle alustalle pohtimaan nettishoppailun ihmeellistä maailmaa täällä Kiinassa.
晚安!
Busseilun eksotiikkaa: bussivaksi ja muita erikoisuuksia
Nyt kun istun bussissa pienehkössä liikenneruuhkassa on ehkä mahdollisesti paras hetki blogata tästä aiheesta, josta olen jo halunnut pitkään kirjoittaa. Paikallisesta bussikulttuurista nimittäin.
Muutin noin muutamia viikkoja sitten hieman syrjäisemmälle seudulle täällä Pekingissä, noin 40km päähän ydinkeskustasta. Tai "tuppukylään keskelle ei mitään", kuten keskustan fiineimmillä alueilla asuvat kiinalaiskaverini naureskelivat. Vaihtelu virkistää ja ainakin täällä YanShan(燕山):in alueella Pekingissä on vähemmän ruuhkaista, ilma on puhtaampaa ja ihmisiä on huomattavasti vähemmän. Meno on paljon paikallisempaa ja ns autenttisempaa kuin ydinkeskustassa. Täältä ydinkeskustaan autoilee noin tunnissa, julkisilla keskustaan kestää non 1,5-2 tuntia riippuen kuun ja tähtien asennosta noin esimerkiksi. Voi ehkä suomalaisten korvaan kuulostaa ihan hirvittävältä matkalta, mutta vertailun vuoksi edellisestä majailupaikastani kesti tunti ja joskus puolikintoista tuntia julkisilla tai autolla kaupungin toiselle puolelle, joten muutos ei ole ajallisesti iso. Täältä tuppukylästä matka keskustaan kustantaa 14¥/suunta julkisilla. Autoillen noin satasen yuania suuntaansa. Mutta paikallismatkailu on ihan hauskaa ja on ollut mielenkiintoista päästä tutustumaan paremmin vähiten käyttämääni julkiseen kulkuvälineeseen täällä. Bussiin.
Bussimatkailu Pekingissä on huisin jännää. Ensinnäkin busseillahan ei täällä ole minkäänlaisia aikatauluja. Ei ole myöskään mitään näppärää bussitutkasovellusta (ainakaan tietääkseni) mistä näkisi milloin mikäkin bussi on tulossa. Bussin tulo pysäkille voi kestää mitä tahansa muutamasta minuutista tuntiin. Pysäkeillä on ainoastaan lista linjojen pysäkeistä, arvioitu matkan kesto kyseiseltä pysäkiltä seuraaville pysäkeille sekä milloin ensimmäinen ja viimeinen bussi lähtee pääteasemalta. Aikatauluttomuus selittyy liikenneruuhkilla. On mahdotonta antaa arvioitua saapumisaikaa kun liikenneruuhka täällä voi pahimmillaan tarkoittaa usein useampien tuntien seisausta. Usein paras vaihtoehto ehkäistä omia myöhästymisiä on mennä seisoskelemaan pysäkille puolisen tuntia ennakkoon. Joskus sekään ei riitä.
Onneksi täällä on ok myöhästyä. Aina voi sanoa että nyt ei kehä kakkonen vetänyt, sori siitä.
Miljoonametropolissa työttömyyttä on kekseliäästi vähennetty keksimällä kaikenlaisia tarpeettomia duuneja, myös busseihin. Siinä missä Suomessa bussissa on vain kuljettaja, täällä bussissa on kuljettajan lisäksi usein vähintään kaksi muuta työntekijää. Näistä toinen on usein vartija tai "julkisten kulkuvälineiden turvallisuusvastaava" - hienoilla titteleillä pönkitetään kivasti bussivaksien egoa. Ehdottomasti oma lemppari näistä bussityöntekijöistä on kuuluttaja/rahastaja. Välillä yksi henkilö hoitaa näitä tehtäviä, toisinaan nämä vaativat tehtävät ovat jaettu kahden henkilön kesken.
Rahastajan tehtävä on hieman ehkä helpompi kuin kuuluttajan. Rahastajan työnkuvaan kuuluu yllättäen lipunmyynti ja bussilippujen piippausten kuuntelu. Täällä ei ole mitään hienoa sähköistä bussikuittijärjestelmää joka tulostaisi bussilipun kuitille, vaan niin 50-luvun makuiset ihanat vanhahtavat bussilipukkeet. Ei niitä lippuja kukaan tietenkään tarkasta ja mitään vaihto-oikeuksia täällä ei ole, mutta muistoksi saa matkan pituudesta ja iästä riippuen eri värisen aivan varmasti silloin viiskytluvulla painetun pitkän ja ohuen paperilärpäkkeen. Bussista riippuen rahastaja istuu hänelle erikseen varatulla korokepenkillä edessään metallinen kolehtiboksi johon (tasa)raha laitetaan tai sitten rahastaja roikkuu väsyneesti jostain tolpasta rahavyön kera. On ollut hauskaa seurata kuinka tosissaan ja myöskin vähemmän tosissaan nämä rahastajat hoitavat välillä hommiaan. Joissakin busseissa rahastaja antaa sinulle lipun käteen väkisin, halusit tai et, osassa busseista on tee-se-itse-meininki tämän suhteen. Rahastaja nukkuu tai somettaa tuolillaan ja liput on laitettu kolehtiboksin eteen - ota lippu jos huvittaa. Tai älä ota. Ei oo mikään pakko hei.
Sitten on vielä nämä kuuluttajat. Toisinaan busseista puuttuu tämä moderni hienous nimittäin pysäkin nimen kertova elektroninen taulu. Sitten astuvat nämä työn sankarit kuvaan. Jotkut ottavat tämänkin työn liian tosissaan ja toisia ei kiinnosta pätkän vertaa. Kuuluttajan hommiin lukeutuu huutaa pysäkin nimi niin että kaikki varmasti kuulevat (tai eivät kuule, riippuen henkilön työmotivaatiosta) ja sitten esittää muutama visainen jatkokysymys. Homma menisi jotakuinkin näin Suomessa:
"Rautatieasemaaaah."
"Jääks kukaan pois?"
"Ei jää."
"Nyt olis hei Keskustori. Jääks kukaan pois Keskustorilla? KESKUSTORIIII"
Sitten tähän joku usein karjaisee että minäpä muuten jään tässä. Tai vastaavasti alkaa kuulua bussilippujen piippausta joka puolelta.
Bussin uudelleenlastauksen jälkeen tottakai pitää vielä huutaa perään vielä että "Ovet kii".
Ja tätä jatkuu pysäkiltä toiselle koko bussimatkan ajan. Kaikista motivoituneimmilla kuuluttajilla on tietysti vielä sellainen ihan saamarin ärsyttävä täysillä oleva rätisevä kuulokemikrofoni. En tajua miten joku pystyy vielä nukkumaan bussissa siinä mekkalassa, mutta on vissiin tottumuskysymys.
Nämä ja monta muuta bussimatkailun koomisuutta olen täällä päässyt kokemaan. Suosittelen edes testaamaan busseilua Kiinassa. Jos ei perille asti pääse niin ainakin tulee hyviä tarinoita.
Ainiin. Vielä viime hetken vinkki. Bussille ei suinkaan viitota täällä, vaan bussi pysähtyy aivan takuuvarmasti niin, että asettanut seisomaan bussikaistan keskireunamille. Joko näin, mutta kuskista (ja hänen kiinnostusasteestaan) riippuen bussi pysähtyy joka pysäkillä jos pysäkillä on ihmisiä. Suosittelen silti paikallista tapaa. Viittominen on junteille.
Matkustelun iloa kaikille :)
Tsinghua Garden 清华园
Päätin aloittaa keskiviikkoni tekemällä kävelykierroksen Tsinghua-yliopiston (清华大学) puutarhassa. En ole koskaan aiemmin käynyt edes koko kampusalueella, joten tässä oli taas aimo annos turismia minullekin.
Tsinghuan yliopisto sijaitsee länsi-Pekingissä. Paikalle pääsee hyvin metrolla numero 4: jää pois East Gate of Peking Universityn pysäkillä, ja kävele hetki pohjoiseen. Tsinghuan yliopiston porttia on vaikea olla huomaamatta, sillä portilla parveilee laumoittain kiinalaisia vanhempia pienten lastensa kanssa ottamassa kuvia. Puisto on ilmainen, kuten koko kampusalue. Suosittelen lämpimästi saapumaan paikalle julkisilla tai kävellen, alue on todella ruuhkainen. Lisäksi kampusalue on aivan käsittämättömän kokoinen ja alueella eksyy vähän liiankin helposti. Totesin siis itse omasta kokemuksestani, että tältä lännessä sijaitsevalta portilta pääsee nopeiten puutarhaan, mikäli ei halua viettää aikaa samoillen ympäri kampusta, mikä on toki myös näkemisen arvoinen.
Kannattaa ottaa omat eväät mukaan (ja vettä! tms). Alueella sijaitsee kahvila ja myös ruokala/ravintola, mutta en niistä osaa sanoa sen tarkemmin. Kumpikaan ei ollut auki käyntihetkelläni. Puisto on kuitenkin melko iso ja siellä on paljon katseltavaa. Kannattaa saapua paikalle jo aamusta. Aamulla noin puoli yhdeksän aikaan puistossa oli nähtävissä kiinalaisten vanhuksien harrastuksien koko kirjo. Kalastusta, tansseja, jumppaa, taijia, kuoroja, soittajia, runon lukijoita, kultakalan pyydystystä, lautapelejä ym katseli mielellään pidempäänkin. Lähes joka kulman takana tapahtui jotain.
Puisto on tunnettu mm. useista kiinalaisia tieteilijöitä, kirjoittajia ja filosofeja (jne) esittävistä patsaistaan ja erityisesti massiivisesta lootus-puutarhasta joka oli näin elokuussa täydessä loistossaan. En ole ikinä nähnyt näin paljon lootuksia missään yhdellä kertaa. Puisto ei ole myöskään ruuhkainen. Jos haluaa tulla katselemaan erityiseti lootuksia, suosittelen Tsinghuan puistoa, joka ei ole mikään turistirysä, toisin kuin esim Beihai-puisto joka on myös tunnettu lootuksistaan.
Jos vielä intoa riittää, on lyhyen kävelymatkan päässä Yuanmingyuan-puisto, mutta sinne teen retken ehkä toisella kertaa :)
Kokemukseni lentämisestä Aeroflotilla
Hei kaikki! 大家好!
Palasin tänään taas Pekingiin joten jatkan blogia siitä mihin se jäikin, tuttuun tapaan humoristisella otteella esitellen kokemuksiani Kiinasta :)
Tällä kertaa käytössä on myös parempi VPN, Vypr VPN jottei blogin kirjoittaminen tyssäisi taas seinään.
Suosittelen lämpimästi tuota Vypriä. Mikäli olet tulossa käymään täällä, lataa sovellus ennakkoon ja maksa se Suomessa (tai missä oletkaan). Sitä et voi tehdä täällä enää, Kiina on kiristänyt nettisensuuriaan. Myös whatsappin käyttö on rajoitettua ilman VPNää, kuvia eikä videoita voi lähettää tai vastaanottaa ilman VPNää.
Toistaiseksi blogipostaukset tulevat mun kännykästä, joten pahoittelut ennakkoon autocorrectista ja vähän huonomman laatuisista kuvista, mutta eipä se ole ennenkään menoa hidastanut :)
Mutta asiaan.
A E R O F L O T
Ajattelin kirjoittaa tästä yhtiöstä postauksen, sillä kun Googletin suomalaisten kokemuksia kyseisestä putiikista, niitä oli aika niukasti. Toivottavasti tässä olisi yksi hieman avaavampi kokemuspostaus lisää luettavaksi.
Ostin siis liput välille HKI-SVO-BJS. Välilasku oli Moskovan Sheremetyevon (meniköhän nyt oikein...) kentällä. Liput olivat todella edulliset, enkä nyt mitenkään hirveästi odottanutkaan näin halvoilta lennoilta.
Aeroflotista liikkuu ihan älyttömästi näitä legendaarisia juttuja että lennot ajetaan jollain kivikautisella kalustolla joka putoaa mereen jo Helsinki-Vantaan lentokentällä. Kieltämättä vähän jännitti, että onkohan ihan kamala kokemus tämä yhtiö vai ei. Mutta vaihtoehtoina olivat tällä kertaa budjetin vuoksi pysähdykset 5h Moskovassa tai 22h Kiovassa. Ei jäänyt kauheasti valinnanvaraa.
Ensivaikutelma Aeroflotista siis kuulopuheiden perusteella ei ollut kovinkaan positiivinen. Myöskään Aeroflotin järkyttävät 90-luvun tyyliset nettisivut eivät parantaneet vaikutelmaa.
Online Check-in oli hajalla kun avasin linkin oikeana ajankohtana. Onneksi se oli sitten noin 7h tuntia myöhemmin taas sitten toiminnassa. Mietin kyllä mielessäni että mitähän muuta on hajalla...
No, ennenkö päästään puhumaan kalustosta täytyy kehua, että Aeroflot antaa ottaa mukaan 2 x 23kg matkatavaroita ilmaiseksi. Eli jos mietit esim shoppailureissua Kiinaan, kannattaa pitää tämä mielessä. Kolmas laukku olisi ollut sitten muistaakseni vähän päälle sata euroa. Käsimatkatavaroita sai viedä 10kg. Jonka ylitin kymmenellä kilolla (kiitos tax free, tietokone, kirjat, lääkkeet..). Käsilaukkua kukaan ei missään vaiheessa millään kentällä tarkastanut. Hymyilin vain kauniisti ja sain laukun näyttämään tarpeeksi kevyeltä niin hyvin meni läpi kaikkialla.
Ensimmäinen lento Helsingistä Moskovaan oli todella nopea 1,5 tuntia ja lähtemäänkin päästiin etuajassa. Se lennettiin Finnairin kalustolla ja henkilöstöllä. Koneena oli hyvin pieni 2x2 rivinen matkustujakone. Ei nyt mikään uusin malli, mutta en hetkeäkään epäillyt etteikö sillä Moskovaan pääsisi. Lennolla tarjoiltiin juomia (mehua, limsaa, kahvia, teetä), eikä mitään muuta tarjoilua ollut. Muistaakseni kärrymyyntiäkään ei ollut. Kannattaa ottaa siis omat eväät ja juomat mukaan.
Välilasku Moskovassa oli kaikkea muuta paitsi mukava. Transit-puolen kenttä on aivan kamalassa kunnossa. Vessoja ei pestä, sisällä tupakoidaan ja muutenkin kaikkialla on likaista. Virkailijat ovat tylyjä, eivätkä puhu mitään muuta kieltä kuin venäjää. Muutaman sanan kuulin englanniksi. Mitään tervehdyksiä tai muutakaan ei kuule.
Turvallisuustarkastuksen virkailijoilta kiinnosti näpytellä enemmän puhelintaan kuin tarkistaa laukkuja. Ja kun joku aasialainen sitten tarkistettiin, käännettiin naisen laukku kokonaan ympäri ja eikä osattu englanniksi selittää mikä oli vialla, miksei häntä voida päästää läpi. En tietystikään uskaltanut mennä auttamaan, vaikka olisin mielelläni sen tehnytkin.
Terminaalipuoli on myös melko likainen ja kesken. Lattialaatat harottavat paikoitellen, rakennustyömaa on siellä sun täällä ja sisällä on puluja. Asiakaspalvelu on olematonta, mikäli et puhu venäjää ja ainakin itseäni katsottiin joka ikisessä liikkeessä kuin jotain hullua kun tervehdin, kiitin ym olin perusasiallinen.
Kentällä käy normaali suomalainen pankki- ja luottokortti, rahaa ei siis tarvitse vaihtaa välttämättä jos kentällä käy välilaskun tekemässä. Hintataso on ok. Suomen hintaista, eli ihan siedettävä lentokenttähinnastoksi. Tosin kaikki tax free-liikkeet ovat hintavampia ja osassa käy muuten käteiseurotkin. Paljon katseltavaa kentällä ei kuitenkaan ole, sillä erilaisia liikkeitä ja ravintoloita on oikeastaan vain muutama. Kaikissa on samat tuotteet ja kiertelyyn kentällä kyllästyy ennenkö sitä on edes ehtinyt aloittaa. Erään saman ketjun ravintoloita tuntui olevan joka ikisessä kulmassa, samoin tax free-liikkeitä samoilla tarjonnoilla.
Kentällä on ilmainen WIFI, mutta latauspistokkeita on vaikea löytää. Lentokentän nettisivun kartat eivät ole täysin ajantasalla. Oma laturi kannattaa kuitenkin ottaa mukaan ja varsinkin vara-akku tms jos sellaista käyttää. Pistokkeista puhelimen lataus on todella hidasta.
Kentällä ei sitten muuten ole mitään kärryjä (näin kahdet), varaudu kantamaan käsin kaikki matkatavarat. Kenttä on suhteellisen iso (D-terminaalista päästä F-terminaalin toiseen päähän noin 35min), joten ainakin tässä vaiheessa alkoi kaduttaa kantaa 20kg käsimatkatavaroita koko 5 tunnin ajan ympäri kenttää.
Lento Moskovasta Pekingiin meni suhteellisen jouhevasti. Kone oli melko uusi ja penkit mukavat. Jalkatila perus-ok-ahdas. Lentohenkilökunta puhuu ja ymmärtää huonosti englantia. Kuulutuksista lennolla on vaikeaa saada selvää. En osannut päättää olivatko venäläisten lentoemäntien tekemät kuulutukset kamalempia kiinaksi vai englanniksi.
Lennolla ei tarjoilla mitään mukavuuksia, kuten monilla pitkän matkan lennoilla joilla itse ollut. Eli hammasharjat, tahnat, nukkumismaski, korvatulpat jne mukaan jos sellaisia käyttää. Onneksi olin saanut mukaani eräältä lentoemäntäystävältäni ykkösluokan tarvikepaketin joka sisälsi nuo kaikki ja enemmän, niin lento oli huomattavasti mukavempi.
Lennon aikana oli käytössä viihdekeskus, jota en itse päässyt käyttämään, sillä se oli oman istuimen kohdalla rikki. En jaksanut siitä valittaa, sillä suunnitelmiin kuului nukkuminen koko lennon ajan. Mitä nyt vilkaisin naapurin näyttöä, niin oli elokuvia ja musiikkia, sekä pelejä moneen makuun. Se puoli oli ilmeisen hyvä. Koneessa ei ole wifiä, ellet halua maksaa siitä aivan älyttömästi. Puhutaan siis muistaakseni 15e 10min tai jotain vastaavaa.
Ruokapuoli oli ok. Olin tilannut itselleni ennakkoon aasialaisen kasvisaterian (jonka tilaan yleensä aina), se oli valtava pettymys tällä kertaa. Kaikilla muilla lennoilla tuo on ollut erittäin hyvä valinta. Itselläni oli jotain linssimuhennosta, salaattia ja jälkiruokana kaksi kuivahkoa ananaspalaa ja jopa 3 viinirypälettä. Erikoisaterian varaaminen ei muuten maksa lisää. Paikkoja ei tosin saa itse valita. Ensimmäisen aterian yhteydessä oli viinitarjoilu. Mitään muuta alkoholia ei lennolla ole eikä myydä, eli jos lennon aikana tekee mieli kilistellä skumpalla tms, niin kannattaa se tehdä kentällä. Kaksi muuta ruokailua jäikin multa väliin, kun lentoemännät eivät ymmärtäneet pyyntöäni, että herättäisivät kun kaksi viimeistä tarjoilua ovat.
Kone laskeutui ajallaan ja sai tietysti valtavat aplodit - joko ilmeisesti siksi että se on tapa tai siksi että kaikki muutkin olivat rukoilleet henkensä puolesta ennakkoluulojensa pelossa kentällä...
Kaiken kaikkiaan suosittelen Aeroflotia jos etsii halpoja lentoja, haluaa viedä paljon matkatavaraa eikä odota mitään huikeinta lentokokemusta tai mukavuuksia. Aeroflotia voisi kuvailla näin tiivistetysti pitkän matkan halpalentoyhtiöksi.
Ei siis tarvitse jännittää itse lentoa tällä yhtiöllä, väittäisin että kokemukseni Sheremetyevon kentästä oli ainakin kymmenen kertaa kamalempi kuin näistä itse lennoista :)
Jos teillä on jotain kokemuksia Aeroflotista, lukisin niitä mieluusti!
