你好
Ihan liian moni on kysellyt multa, että mihin kaikki tekstit on kadonnut.
No ihan ensinnäkin, kuten olen täällä blogissa jo kertonut, että kaikki Googlen palvelut on Kiinassa estetty, se vaatii hieman kikkailua, että ylipäätään pääsee edes blogin käyttöliittymään
sisälle.
Toiseksi, meidän Pekingin asunnon netti oli aivan älyttömän hidas. Vaikka modeemeja oli useampi, niin niinä huonoina päivinä kun talon muutkin 10+ asukasta päätyvät surffailemaan samaan aikaan, on kaistan leveys melkoisen pieni. Puhutaan biteistä, valitettavasti.
Siinä vaiheessa kun blogipostauksien pelkkään lataamiseen kuvineen menee muutama tunti aikaa esim keskellä yötä joka ikinen päivä, olen päätynyt siihen, että postailen loput juttuni Suomesta ja jatkan bloggaamista ihanan kamalista kiinailmiöistä siellä.
Ja nyt kolmantena uutuutena täällä Hong Kongin päässä sellainen, että meidän miniasunnon virtapistokkeessa ei yksinkertaisesti riitä veto lataamaan tuota tablettia. Mutta toisaalta onneksi ollaan pian jo Suomessa :)
Kiinalaisten kansallispesässä
7.9.2015
Jos minun pitäisi näin arkkitehtuurin ystävänä nimetä mielestäni maailman hienoimpia rakennuksia, niin Linnunpesä 鸟巢 on ehdottomasti yksi niistä. Suolaisella 80¥ hinnalla pääsee ihailemaan kiinalaisten pesärakennusta myös sisältä. Tällä kertaa nähtävyysoikeuksia on kuitenkin rajoitettu niin, ettei katsomoihin pääse enää kävelemään eikä juoksuradalle pääse kellottamaan omia maailmanennätyksiään. Elokuun lopussa päättyneillä urheilukisoilla saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa, sillä siivous oli vielä kesken. Revenneitä kisajulisteita lojui kentillä ja rikkinäisiä penkkirivejä oli revitty ulos katsomosta. Sen sijaan tähän hapokkaseen lippuhintaan oli sisällytetty kiinaksi opastettu kierros Linnunpesän arvokkaisimpiin tiloihin. Valkonaamoile jaettiin englanniksi kirjoitetut paperiselosteet.
Ylläolevissa kuvissa näkyy ensin Linnunpesän ala-aula ja pesän "juuret".
Jos ette ole koskaan nähneet kullalla päällystettyä liukuporraskäytävän kattoa, niin sellainen on toisessa kuvassa. Työhön meni kuulemma 3 kuukautta.
Hopeinen aula ja olympiakomitean lippu.
Katsomon penkkiriveistä muodostuu Kiinan muuri.
Tärkeille vieraille tarkoitetussa VIP-katsomon aulassa oli näyttävät lintuovet ja kullattu sermi. Muina koristeina huoneessa oli myös kullattuja linnunpesiä.
Pesän kiertämisen jälkeen lähdimme kohti metroa ja etsimään kelvollista ruokapaikkaa.
Oli todella kuuma ja kuiva ilma, +30°C silkkaa porotusta.
Ennen metroon astumista päätimme poiketa eräässä läheisessä turistikaupassa joka kokoaa kaikkialta Kiinasta tuotuja tunnettuja tuotteita saman katon alle.
Jossain vaiheessa olalleni koputti minua päätä lyhyempi kiinalaispappa joka kysyi että saako hän ottaa kuvan minusta ja Jessestä. Tämä nyt ei ole mitään erikoista, sillä jokaisella reissulla olen joutunut ainakin kerran kuvattavaksi.
Ensin pappa halusi yhteiskuvaan zhen gao 真高 -Jessen kanssa (tosi korkea, pitkä) ja sen jälkeen pappa halusi minun kanssani kuvan. Niitä kuvia hän halusikin sitten monta.
Hän rutisti minut tiukasti itseään vasten ja halasi oikein kunnolla. Joka suunnasta piti saada kuva.
Sitten pappa kysyi että voinko tulla hieman alemmaksi koska olen niin pitkä. Siinä samassa papparainen moiskautti ison suukon poskelleni ja liimasi huulensa poskeeni, että otetaan nyt tälläinen kuva.
Sanomattakin selvää että koko tilanne nauratti minua ja Jesseä aivan suunnattomasti, olin myös erittäin hämilläni. Mutta pappa sai kuvansa ja oli erittäin onnellisen ja liikuttuneen oloinen.
Hän kyseli lisäksi ihan perusasioita että mistä olemme kotoisin ja miksi olemme Kiinassa, erittäin mukava ja harmiton vanha mies. Laukusta ei hävinnyt mitään.
Kaupan ulkopuolella pappa kehui minut maasta taivaisiin ja sanoi että olen aivan uskomattoman kaunis "eksoottinen" nainen ja hän oikein mielellään veisi minut myös vihille. Sanoin naureskellen, että se ei nyt ihan kyllä kuitenkaan käy. Pappa olisi lisäksi halunnut ostaa minulle lahjan, mutta en suostunut.
Jossain vaiheessa sanoin papalle, että meidän pitää nyt mennä kiireesti sillä ystävämme odottavat meitä. Se ei tietenkään ollut totta, mutta loputtomiin kintereillä kulkeva kehuja monotomisesti toisteleva pappa alkoi ärsyttämään todenteolla.
Jäähyväisiksi pappa halusi vielä muutaman otoksen minusta ja Jessestä yhdessä (myös pusukuvan koska se oli kuulemma todella kaunista ja romanttista), minusta yksinään ja tietysti niitä halikuvia joka kulmasta. En ole varmaan koskaan näyttänyt missään kuvassa niin vaivaantuneelta, mutta minua myös nauratti koko tapaus yhä samaan aikaan. Yksinäinen vanhus ei olisi halunnut päästää minua ollenkaan otteestaan, mutta kun hän viimein päästi, harpoimme niin nopeasti metron porteista sisään, johon pappa jäi heiluttelemaan kaihoisasti, että oi kun oli ihana tavata sinut, kaunokainen.
Metrossa nauratti, mutta papparainen unohtui aika ripeästi kun pääsimme turistiloukkona tunnetulle NanLuoGuXiangille 南锣鼓巷. Se on suhteellisen pitkänomainen vanha hutong-kävelykatu täynnä ravintoloita ja pieniä puoteja.
Ihan ensimmäisenä oli pakko saada itupinnejä.
Itupinnit ovat viimeisin muotivillitys ainakin Pekingissä. Itupinnejä myydään melko edullisesti, 10 yuanilla saa viitisen kappaletta ja joissakin syrjäisemmissä paikoissa hinta on vieläkin edullisempi, 5 yuanilla kolme kappaletta.
Itupinnien tarkoitus on herättää keskustelua ympäristöasioista ja protestoida hiljaisesti puhtaan ilman puolesta, vaikkei moni kiinalainen sitäkään tiedä. Itupinnejä ostetaan koska ne on nyt muotia, kovassa huudossa. Sorruin itsekin ostamaan näitä pienen pussillisen tuliaisiksi ja kasvoipa omastakin päästäni varpu ja kukkanen loppupäivän.
Päivän ruokana söimme sichuanilaista (todella tulista) kana-katkarapuwokkia ja itse vetelin tomaatti-kananmuna-nuudeliannoksen.
(Pakko laittaa aina näitä ruokakuvia joka päivitykseen <3)
Eksyimmepä iltapäivästä vielä toiselle turistikadulle, HouHaille 后海, joka on myöskin täynnä pieniä putiikkeja ja ravintoloita, mutta alue on myös tunnettu baareistaan. Mielestäni alueelta ei juurikaan kannata tehdä ostoksia, mutta esimerkiksi leimasimen hankkiminen voi olla edukkaampaa HouHailla. Baarikadulla päälle hyökkäävät baarin sisäänheittäjät lähinnä ärsyttävät, mutta valot ovat upeat.
Hieman sivummassa on myös toinen kulttuuriaarre, Prinssi Gongin kartano, sekä kuuluisimpia hutongeja, joissa myös Kiinan viimeinen keisari Pu Yi on asunut. Kävelimme jälkimmäistä reittiä kotiin.
Koska kiinalaiset eivät juurikaan harrasta liikuntaa ja kaikenlaiset kuntosalit ovat todella kalliita, ovat Kiinan viranomaiset koittaneet ehkäistä tätä ongelmaa asentamalla kadun sivuille ilmaisia kuntoilulaitteita. Niitä piti tietenkin päästä testaamaan.
Kotimatkalla meitä tervehti metron uloskäynnillä lauma jumppaavia vanhuksia sekä katuparturimme iloton lintu, jotka piti myös ikuistaa muistikortille.
PS. Netti on viime päivinä ollut todella hidas, jonka vuoksi en ole päässyt kunnolla edes VPNn kautta läpi. Sen takia kirjoitukset tulevat viiveellä. Pahoitteluni~
Jos minun pitäisi näin arkkitehtuurin ystävänä nimetä mielestäni maailman hienoimpia rakennuksia, niin Linnunpesä 鸟巢 on ehdottomasti yksi niistä. Suolaisella 80¥ hinnalla pääsee ihailemaan kiinalaisten pesärakennusta myös sisältä. Tällä kertaa nähtävyysoikeuksia on kuitenkin rajoitettu niin, ettei katsomoihin pääse enää kävelemään eikä juoksuradalle pääse kellottamaan omia maailmanennätyksiään. Elokuun lopussa päättyneillä urheilukisoilla saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa, sillä siivous oli vielä kesken. Revenneitä kisajulisteita lojui kentillä ja rikkinäisiä penkkirivejä oli revitty ulos katsomosta. Sen sijaan tähän hapokkaseen lippuhintaan oli sisällytetty kiinaksi opastettu kierros Linnunpesän arvokkaisimpiin tiloihin. Valkonaamoile jaettiin englanniksi kirjoitetut paperiselosteet.
Ylläolevissa kuvissa näkyy ensin Linnunpesän ala-aula ja pesän "juuret".
Jos ette ole koskaan nähneet kullalla päällystettyä liukuporraskäytävän kattoa, niin sellainen on toisessa kuvassa. Työhön meni kuulemma 3 kuukautta.
Hopeinen aula ja olympiakomitean lippu.
Katsomon penkkiriveistä muodostuu Kiinan muuri.
Tärkeille vieraille tarkoitetussa VIP-katsomon aulassa oli näyttävät lintuovet ja kullattu sermi. Muina koristeina huoneessa oli myös kullattuja linnunpesiä.
Pesän kiertämisen jälkeen lähdimme kohti metroa ja etsimään kelvollista ruokapaikkaa.
Oli todella kuuma ja kuiva ilma, +30°C silkkaa porotusta.
Ennen metroon astumista päätimme poiketa eräässä läheisessä turistikaupassa joka kokoaa kaikkialta Kiinasta tuotuja tunnettuja tuotteita saman katon alle.
Jossain vaiheessa olalleni koputti minua päätä lyhyempi kiinalaispappa joka kysyi että saako hän ottaa kuvan minusta ja Jessestä. Tämä nyt ei ole mitään erikoista, sillä jokaisella reissulla olen joutunut ainakin kerran kuvattavaksi.
Ensin pappa halusi yhteiskuvaan zhen gao 真高 -Jessen kanssa (tosi korkea, pitkä) ja sen jälkeen pappa halusi minun kanssani kuvan. Niitä kuvia hän halusikin sitten monta.
Hän rutisti minut tiukasti itseään vasten ja halasi oikein kunnolla. Joka suunnasta piti saada kuva.
Sitten pappa kysyi että voinko tulla hieman alemmaksi koska olen niin pitkä. Siinä samassa papparainen moiskautti ison suukon poskelleni ja liimasi huulensa poskeeni, että otetaan nyt tälläinen kuva.
Sanomattakin selvää että koko tilanne nauratti minua ja Jesseä aivan suunnattomasti, olin myös erittäin hämilläni. Mutta pappa sai kuvansa ja oli erittäin onnellisen ja liikuttuneen oloinen.
Hän kyseli lisäksi ihan perusasioita että mistä olemme kotoisin ja miksi olemme Kiinassa, erittäin mukava ja harmiton vanha mies. Laukusta ei hävinnyt mitään.
Kaupan ulkopuolella pappa kehui minut maasta taivaisiin ja sanoi että olen aivan uskomattoman kaunis "eksoottinen" nainen ja hän oikein mielellään veisi minut myös vihille. Sanoin naureskellen, että se ei nyt ihan kyllä kuitenkaan käy. Pappa olisi lisäksi halunnut ostaa minulle lahjan, mutta en suostunut.
Jossain vaiheessa sanoin papalle, että meidän pitää nyt mennä kiireesti sillä ystävämme odottavat meitä. Se ei tietenkään ollut totta, mutta loputtomiin kintereillä kulkeva kehuja monotomisesti toisteleva pappa alkoi ärsyttämään todenteolla.
Jäähyväisiksi pappa halusi vielä muutaman otoksen minusta ja Jessestä yhdessä (myös pusukuvan koska se oli kuulemma todella kaunista ja romanttista), minusta yksinään ja tietysti niitä halikuvia joka kulmasta. En ole varmaan koskaan näyttänyt missään kuvassa niin vaivaantuneelta, mutta minua myös nauratti koko tapaus yhä samaan aikaan. Yksinäinen vanhus ei olisi halunnut päästää minua ollenkaan otteestaan, mutta kun hän viimein päästi, harpoimme niin nopeasti metron porteista sisään, johon pappa jäi heiluttelemaan kaihoisasti, että oi kun oli ihana tavata sinut, kaunokainen.
Metrossa nauratti, mutta papparainen unohtui aika ripeästi kun pääsimme turistiloukkona tunnetulle NanLuoGuXiangille 南锣鼓巷. Se on suhteellisen pitkänomainen vanha hutong-kävelykatu täynnä ravintoloita ja pieniä puoteja.
Ihan ensimmäisenä oli pakko saada itupinnejä.
Itupinnit ovat viimeisin muotivillitys ainakin Pekingissä. Itupinnejä myydään melko edullisesti, 10 yuanilla saa viitisen kappaletta ja joissakin syrjäisemmissä paikoissa hinta on vieläkin edullisempi, 5 yuanilla kolme kappaletta.
Itupinnien tarkoitus on herättää keskustelua ympäristöasioista ja protestoida hiljaisesti puhtaan ilman puolesta, vaikkei moni kiinalainen sitäkään tiedä. Itupinnejä ostetaan koska ne on nyt muotia, kovassa huudossa. Sorruin itsekin ostamaan näitä pienen pussillisen tuliaisiksi ja kasvoipa omastakin päästäni varpu ja kukkanen loppupäivän.
Päivän ruokana söimme sichuanilaista (todella tulista) kana-katkarapuwokkia ja itse vetelin tomaatti-kananmuna-nuudeliannoksen.
(Pakko laittaa aina näitä ruokakuvia joka päivitykseen <3)
Eksyimmepä iltapäivästä vielä toiselle turistikadulle, HouHaille 后海, joka on myöskin täynnä pieniä putiikkeja ja ravintoloita, mutta alue on myös tunnettu baareistaan. Mielestäni alueelta ei juurikaan kannata tehdä ostoksia, mutta esimerkiksi leimasimen hankkiminen voi olla edukkaampaa HouHailla. Baarikadulla päälle hyökkäävät baarin sisäänheittäjät lähinnä ärsyttävät, mutta valot ovat upeat.
Hieman sivummassa on myös toinen kulttuuriaarre, Prinssi Gongin kartano, sekä kuuluisimpia hutongeja, joissa myös Kiinan viimeinen keisari Pu Yi on asunut. Kävelimme jälkimmäistä reittiä kotiin.
Koska kiinalaiset eivät juurikaan harrasta liikuntaa ja kaikenlaiset kuntosalit ovat todella kalliita, ovat Kiinan viranomaiset koittaneet ehkäistä tätä ongelmaa asentamalla kadun sivuille ilmaisia kuntoilulaitteita. Niitä piti tietenkin päästä testaamaan.
Kotimatkalla meitä tervehti metron uloskäynnillä lauma jumppaavia vanhuksia sekä katuparturimme iloton lintu, jotka piti myös ikuistaa muistikortille.
PS. Netti on viime päivinä ollut todella hidas, jonka vuoksi en ole päässyt kunnolla edes VPNn kautta läpi. Sen takia kirjoitukset tulevat viiveellä. Pahoitteluni~
Kamala Kiina: Pekingin paisuva jätevuori ja muita likaisuuksia
Blogin nimen mukaisesti olen ajatellut kirjoittaa tänne myös Kiinan kamalimmista puolista, ainakin siinä valossa kuin ne itse näen. Nämä postaukset eivät ehkä ihan aina sovi bakteerikammoisille, heikkohermoisille, foliohatuille tai kukkahattutädeille. Jos alkaa inhottaa, jätä lukematta ja hyppää takaisin ihanaan Kiinaan lukemalla muita postauksiani.
Meillä Suomessa on aivan uskomattoman hieno jätejärjestelmä. Pullot palautetaan kauppaan (ja niistä vieläpä maksetaan), paperi- ja lehtikeräys on monessa taloudessa arkinen asia ja biojäteastia löytyy myöskin monesta suomalaisesta kodista. Kotisi lähialue tarjoaa usein myös mahdollisuuden kierrättää vanhat lasipullot ja metallitölkit, sekä muut kodin jätteet. Voit jättää vanhat patterit ja akut keräykseen lähikauppaan tai viedä ne ongelmajätteen keräyspisteeseen. Roska-auto hakee asuinalueesi roskat muutaman kerran viikossa ja massiivisesta roskaamisesta voi saada sakot. Roskiksia on joka puolella, myös yleisillä lenkkipoluilla ja bussipysäkeillä. Yleisestä roskien keräämisestä huolehtivat katusiistijät, sekä monet avuliaat suomalaiset jotka nostavat tupakka-askisi katutasolta roskiin. Julkisten paikkojen, kuten ostoskeskusten vessat siivotaan usein kerran tunnissa ja julkiset käymälät varmaankin muutaman kerran päivässä.
Samaan aikaan Pekingissä:
Pekingin jäteongelma on kasvanut aivan käsittämättömiin mittasuhteisiin. Vuonna 2010 17 miljoonan ihmisen asuttama Peking tuotti päivässä 18 000 tonnia jätettä päivässä. Se on 7000 tonnia enemmän kuin jätelaitokset pystyivät käsittelemään. Pekingin hallitus on arvioinut vuosittaiseksi jätemäärän kasvuksi 8%. Se tarkottaisi siis että vuonna 2015 jätettä syntyy 26 397,5 tonnia päivässä. The Guardianin lähteen mukaan vain 2% (Kiinan hallituksen mukaan 90%) kaikesta tulevasta jätemäärästä poltetaan. Vain 4% jätteestä kierrätetään. Tällä hetkellä tilanne on jotakuinkin se, että Pekingin kaatopaikat ovat lähes täynnä, tilaa ei enää ole. Kaikki 776 996,43 neliökilometriä Pekingin yli 200 laittomasta ja laillistetusta jätemaasta on kohta käytetty.
776 996 neliökilometriä pelkästään Pekingin jätemaata.
Kelatkaa.
Laitetaanpa tämä luku mittasuhteiksi:
Suomen pinta-ala on Wikipedian mukaan 338 434 km2.
Pekingin kaatopaikka siis on kooltaan 2,29 kertaa koko Suomen kokoinen.
Ja nyt ennenkö tähän postaukseen tulee joku Jouko Perä-Kainuusta kommentoimaan että olikohan matikat ihan oikein, niin lähteenä olen käyttänyt Pekingin hallituksen omaa tiedotetta asiasta vuodelta 2010 sekä tunnollista googlettamista.
Entä miten Pekingissä on kyseinen kaatopaikkaongelma ratkaistu?
Asentamalla muutama sata paineistettua deodoranttipumppua jätemaiden reunalle.
Kyseiset dödöpumput kykenevät pumppaamaan useampia litroja tuoksua minuutissa jopa 50 metrin päähän.
Poissa nenästä, poissa mielestä, vai mitä Kiina?
Koska jätehuolto on erittäin olematonta ja roskiksien puuttuminen tyypillistä, roskapussit jätetään näppärästi kadun varteen josta sitten leviävät kivasti viemäreihin ja kadulle.
Kiinan mittavan ongelman on useamman paikallisen lähteen mukaan aiheuttanut maan nopea materialisoituminen. Kun tutkailee kiinalaisia pakkauksia en yhtään ihmettele.
Purukumipaketissa purkat on pakattu jokainen omaan kääreeseensä. Kaupasta ostamani halpa euron hiusharja oli pakattu pahviin ja kovaan muoviin. Kertakäyttöpuikot on kaikki pakattu paperiin.
Mitään roska-autoja ei ainakaan hutongeilla eli pienillä turisteilta suojassa olevilla asuinalueilla ei ole. Roskia keräävät vanhukset noin kerran päivässä (tai ainakin joka toinen päivä) jotka ajelevat peräkärryllisellä polkupyörällä viemään johonkin yleiseen jätteidenkeruupisteeseen josta jokin roska-auto ne sitten näyttävästi hakee.
Kaupungissa ei ole myöskään kierrätystä eikä pullonpalautusta.
Muovin kulutuksessa Kiina yritti tulla väliin muutama vuosi sitten määräämällä kauppoihin muovikassimaksun mitä monikaan kauppa ei vieläkään noudata. Sitäpaitsi kassin hinta on kuitenkin vain 0.1-0.2 yuania kappaleelta, eikä muita vaihtoehtoja muovikassin lisäksi ole tarjolla.
Pullojenpalautuksen sijasta pulloja keräävät usein nuhjuiset ja köyhät kiinalaiset. Pullot myydään eteenpäin huokealla kilohinnalla paikalliseen kierrätysbisnekseen jossa ne palastellaan ja myydään jälleen eteenpäin tehtaaseen uusiokäyttöön. Pelkästään pullojätettä syntyy aivan uskomaton määrä päivässä, sillä hanavettä ei voi juoda edes keitettynä, eikä muovipulloja suositella käytettävän päivää pidempään.
Meillä pelkästään näitä muovisia juomapulloja menee roskiin kaksi muovikassia päivässä.
Yksi ekologinen vaihtoehto olisi tietysti ostaa kaupasta täytettävä termospullo josta noin 5 litran vesipöntöstä voi sitten kotona lappaa siihen vettä täytteeksi. Sitten kun se vesi sieltä termarista kesken reissun loppuu, ei luonnonystävällekään jää kovin montaa vaihtoehtoa. Joko olla juomatta koko päivän tai ostaa se alle euron maksava muovinen vesipullo.
Jäteongelmaa tietysti paisuttaa myös entisestään se, että kiinalainen viemäriverkosto on niin huono että sinne ei saa heittää paperia eikä mitään muutakaan. Kaikki perspaperit heitetään siis roskakoriin joka kiikutetaan kerran pari päivässä siihen yhteen jätesäiliöön joka koko taloyhtiöllä on käytössä. Siis jos on. Kaikilla ei ole edes sitä yhtäkään jätesäiliötä taloyhtiön pihassa ja oma piha on luksusta.
Julkisissa vessoissa ei ole paperia, vaan jokaisen tulee itse kantaa oma paperinippu mukanaan, kädessä unohtamatta, sillä vesihanojakaan ei kaikissa jukisissa käymälöissä ole. Roskiksia julkisissa ulkovessoissa myös harvemmin on vaikkei viemäriin saakkaan paperia heittää, ne on jätettävä tällöin lattialle. Kyllä joku nekin siitä kerää, ehkä kerran päivässä.
No kuka sitten siivoaa ne kaikki likaiset kadut ja pitää paikat siistinä kun kiinalaisia kaduntallaajia ei kiinnosta?
Nämä pienet oranssi/keltaliiviset kiinalaiset ilmestyvät jokaikinen yö katukuvaan siistimään kaupungin yleisilmettä kuten maalaamaan kaupungin aitoja tai painepesemään katuja. Mystiset Pekingin kasvonkohottajat häviävät katukuvasta kuin tuhka tuleen ennenkö aamu sarastaa.
Meillä Suomessa on aivan uskomattoman hieno jätejärjestelmä. Pullot palautetaan kauppaan (ja niistä vieläpä maksetaan), paperi- ja lehtikeräys on monessa taloudessa arkinen asia ja biojäteastia löytyy myöskin monesta suomalaisesta kodista. Kotisi lähialue tarjoaa usein myös mahdollisuuden kierrättää vanhat lasipullot ja metallitölkit, sekä muut kodin jätteet. Voit jättää vanhat patterit ja akut keräykseen lähikauppaan tai viedä ne ongelmajätteen keräyspisteeseen. Roska-auto hakee asuinalueesi roskat muutaman kerran viikossa ja massiivisesta roskaamisesta voi saada sakot. Roskiksia on joka puolella, myös yleisillä lenkkipoluilla ja bussipysäkeillä. Yleisestä roskien keräämisestä huolehtivat katusiistijät, sekä monet avuliaat suomalaiset jotka nostavat tupakka-askisi katutasolta roskiin. Julkisten paikkojen, kuten ostoskeskusten vessat siivotaan usein kerran tunnissa ja julkiset käymälät varmaankin muutaman kerran päivässä.
Samaan aikaan Pekingissä:
Pekingin jäteongelma on kasvanut aivan käsittämättömiin mittasuhteisiin. Vuonna 2010 17 miljoonan ihmisen asuttama Peking tuotti päivässä 18 000 tonnia jätettä päivässä. Se on 7000 tonnia enemmän kuin jätelaitokset pystyivät käsittelemään. Pekingin hallitus on arvioinut vuosittaiseksi jätemäärän kasvuksi 8%. Se tarkottaisi siis että vuonna 2015 jätettä syntyy 26 397,5 tonnia päivässä. The Guardianin lähteen mukaan vain 2% (Kiinan hallituksen mukaan 90%) kaikesta tulevasta jätemäärästä poltetaan. Vain 4% jätteestä kierrätetään. Tällä hetkellä tilanne on jotakuinkin se, että Pekingin kaatopaikat ovat lähes täynnä, tilaa ei enää ole. Kaikki 776 996,43 neliökilometriä Pekingin yli 200 laittomasta ja laillistetusta jätemaasta on kohta käytetty.
776 996 neliökilometriä pelkästään Pekingin jätemaata.
Kelatkaa.
Laitetaanpa tämä luku mittasuhteiksi:
Suomen pinta-ala on Wikipedian mukaan 338 434 km2.
Pekingin kaatopaikka siis on kooltaan 2,29 kertaa koko Suomen kokoinen.
Ja nyt ennenkö tähän postaukseen tulee joku Jouko Perä-Kainuusta kommentoimaan että olikohan matikat ihan oikein, niin lähteenä olen käyttänyt Pekingin hallituksen omaa tiedotetta asiasta vuodelta 2010 sekä tunnollista googlettamista.
Entä miten Pekingissä on kyseinen kaatopaikkaongelma ratkaistu?
Asentamalla muutama sata paineistettua deodoranttipumppua jätemaiden reunalle.
Kyseiset dödöpumput kykenevät pumppaamaan useampia litroja tuoksua minuutissa jopa 50 metrin päähän.
Poissa nenästä, poissa mielestä, vai mitä Kiina?
Koska jätehuolto on erittäin olematonta ja roskiksien puuttuminen tyypillistä, roskapussit jätetään näppärästi kadun varteen josta sitten leviävät kivasti viemäreihin ja kadulle.
Kiinan mittavan ongelman on useamman paikallisen lähteen mukaan aiheuttanut maan nopea materialisoituminen. Kun tutkailee kiinalaisia pakkauksia en yhtään ihmettele.
Purukumipaketissa purkat on pakattu jokainen omaan kääreeseensä. Kaupasta ostamani halpa euron hiusharja oli pakattu pahviin ja kovaan muoviin. Kertakäyttöpuikot on kaikki pakattu paperiin.
Mitään roska-autoja ei ainakaan hutongeilla eli pienillä turisteilta suojassa olevilla asuinalueilla ei ole. Roskia keräävät vanhukset noin kerran päivässä (tai ainakin joka toinen päivä) jotka ajelevat peräkärryllisellä polkupyörällä viemään johonkin yleiseen jätteidenkeruupisteeseen josta jokin roska-auto ne sitten näyttävästi hakee.
Kaupungissa ei ole myöskään kierrätystä eikä pullonpalautusta.
Muovin kulutuksessa Kiina yritti tulla väliin muutama vuosi sitten määräämällä kauppoihin muovikassimaksun mitä monikaan kauppa ei vieläkään noudata. Sitäpaitsi kassin hinta on kuitenkin vain 0.1-0.2 yuania kappaleelta, eikä muita vaihtoehtoja muovikassin lisäksi ole tarjolla.
Pullojenpalautuksen sijasta pulloja keräävät usein nuhjuiset ja köyhät kiinalaiset. Pullot myydään eteenpäin huokealla kilohinnalla paikalliseen kierrätysbisnekseen jossa ne palastellaan ja myydään jälleen eteenpäin tehtaaseen uusiokäyttöön. Pelkästään pullojätettä syntyy aivan uskomaton määrä päivässä, sillä hanavettä ei voi juoda edes keitettynä, eikä muovipulloja suositella käytettävän päivää pidempään.
Meillä pelkästään näitä muovisia juomapulloja menee roskiin kaksi muovikassia päivässä.
Yksi ekologinen vaihtoehto olisi tietysti ostaa kaupasta täytettävä termospullo josta noin 5 litran vesipöntöstä voi sitten kotona lappaa siihen vettä täytteeksi. Sitten kun se vesi sieltä termarista kesken reissun loppuu, ei luonnonystävällekään jää kovin montaa vaihtoehtoa. Joko olla juomatta koko päivän tai ostaa se alle euron maksava muovinen vesipullo.
Jäteongelmaa tietysti paisuttaa myös entisestään se, että kiinalainen viemäriverkosto on niin huono että sinne ei saa heittää paperia eikä mitään muutakaan. Kaikki perspaperit heitetään siis roskakoriin joka kiikutetaan kerran pari päivässä siihen yhteen jätesäiliöön joka koko taloyhtiöllä on käytössä. Siis jos on. Kaikilla ei ole edes sitä yhtäkään jätesäiliötä taloyhtiön pihassa ja oma piha on luksusta.
Julkisissa vessoissa ei ole paperia, vaan jokaisen tulee itse kantaa oma paperinippu mukanaan, kädessä unohtamatta, sillä vesihanojakaan ei kaikissa jukisissa käymälöissä ole. Roskiksia julkisissa ulkovessoissa myös harvemmin on vaikkei viemäriin saakkaan paperia heittää, ne on jätettävä tällöin lattialle. Kyllä joku nekin siitä kerää, ehkä kerran päivässä.
No kuka sitten siivoaa ne kaikki likaiset kadut ja pitää paikat siistinä kun kiinalaisia kaduntallaajia ei kiinnosta?
Nämä pienet oranssi/keltaliiviset kiinalaiset ilmestyvät jokaikinen yö katukuvaan siistimään kaupungin yleisilmettä kuten maalaamaan kaupungin aitoja tai painepesemään katuja. Mystiset Pekingin kasvonkohottajat häviävät katukuvasta kuin tuhka tuleen ennenkö aamu sarastaa.
Ruokakortteja ja punkia
5.9.2015
Ollaan lomalla kuitattu tällä ekalla viikolla niin paljon univelkoja, että voidaan kohta varmaan valvoa päiviä putkeen. Toisaalta kun kaksi vuotta sitten Jessekin on nähnyt kaikki turhat turistirysät ja aikaakin meillä on vielä yli kuukausi jäljellä, niin nukkuminen on kivaa. Jos sitä ensi viikolla sitten ryhdistäytyisi ja koittaisi herätä aiemmin. Ehkä silloin saisi myös enemmän asioita tänne blogiinkin.
Tänään meidän varsinainen ohjelma starttasi neljän maissa lounaalla XiDanissa, 77th Street Mallissa (Xidan metron B-exit). Siellä oli tälläinen mielenkiintoinen ruokapaikka, joka näytti koulun ruokalalta yhdistettynä bistromeininkiin. Koska en taas typeränä laowaina heti tajunnut miten homma toimi, niin yritin nolosti tilata tiskiltä ruokaa ja maksaa sitä siihen. Mutta eihän se homma niin toiminut. Tietenkään. Ensin olisi pitänyt käydä kassalla ostamassa ruokakortti johon ladataan saldoa ja sitten mennään sille tiskille mistä ruokansa haluaa ostaa. Keittolatäti sitten näppäilee laitteeseensa summan ja korttia vilautetaan lukijan edessä. Ennenkö kerkesin edes tajuta miten homma toimii, niin paikalle juoksi sukkelaan mikkiin huutava täti joka suostui ottamaan meidän tilauksen, että saatiin maksaa käteisellä.
No, ainakin ruoka oli just sitä mitä tilattiin ja vältyttiin suuremmalta draamalta.
Paitsi että mua vastapäätä puoliseinän takana istuva kiinalaiskeittolasetä tuijotti mua taukoamatta koko ajan kun söin.
Tuijotin takaisin.
Ilmekään ei värähtänyt.
Tunnelma oli niin jäätävä, että sitä olisi voinut leikata veitsellä.
(En leikannut.)
77th Street Mall on coolien kiinalaisteinien ykkösmesta. Siellä on kaikki viimeisimmät muotivillitykset ja kaikkea turhaa krääsää mitä et tarvitse, mutta haluat silti ostaa kaiken. Ostoskeskuksessa on myös 4D-elokuvateatteri (vaiko peräti 5D), luistinrata ja ihan kivan kokoinen pelihalli.
(Olen varmasti kirjoittanut tästä ostoskeskuksesta joka kerta kun olen siellä käynyt, mutta kertaus on opintojen äiti. Ja ohan se nyt mielettömän cooli paikka!)
Tällä kertaa kuitenkin huomasimme, että paikka on alkanut tyhjentämään liikkeistä. Moni putiikki on sulkenut ovensa, mutta vielä on paljon hyviä kauppoja kuitenkin jäljellä. Se johtuu kuulemma siitä, että ulkopaikkakuntalaiset eivät saa enää avata liikettä kaupunkiin jossa eivät asu.
Meillä oli illaksi sovittu taas länkkärien kanssa tapaaminen Kro's Nestiin.
Ulkomaalaiset tuontioluet virtasivat jälleen ja ravintolan snacksit maistuivat. Iltaa istuimme aina sulkemiseen asti. Paikalla oli myös jokin paikallinen jazz-poppoo soittamassa ja ilta oli oikein tunnelmallinen.
Kro's Nestiä, 乌巢比萨霄云路店，北京市朝阳区霄云路霞光里35号, NO 35 XiaoYunLu，ChaoYang District, on pakko vain kehua. Ruuan hinta/laatu-suhde on aivan erinomainen ja paikassa on mahdollisuus tavata paljon muitakin länsimaalaisia. Amerikkalainen ruoka on erittäin tervetullutta vaihtelua kiinalaiselle nuudelilinjalle myös kankeimmalle laowaille ja Kro's Nestin menu on todella laaja kaikenlaisille syöjille. Ravintolabaarista löytyy myös kivoja ruokakomboja isommallekin porukalle, voin lämpimästi suositella. Hintahaarukka keskiverto, alle 50yuanin syö itsensä varmasti täyteen, pizzat ovat valtavia. Kyseinen firma on voittanut kasan kaikenlaisia palkintoja, joten paikan täytyy siis olla erinomainen.
Paikalle on helppo tulla myös julkisilla/kävellen: 10-metrolinjan LiangMaQiaon pysäkillä kun jää pois ja B-exitistä kääntyy vasemmalle ensimmäisestä tienristeyksestä ja kävelee sen tien päähän (n 10min) niin pytinki seisoo suojatien toisella puolen oikealla. Valtavasta korppi-seinämaalauksesta ei voi erehtyä. Typerinkin turisti osaa pomminvarmasti eksyä paikalle.
Jatkoille eksyimme School Live Bar-nimiseen rock/punk/underground-baariin.
(NO 53 Wudaoying Hutong, DongCheng District, 北京市东城区五道营胡同53号)
Wudaoying Hutong on tunnettu siitä, että se on lähinnä paikallisten tiedossa ja suosiossa oleva baari/ravintola-alue ja siellä on mitä mielikuvituksellisimpia pytinkejä. Esim vampyyribaari The V.
Paikalliset punkkarit, rokkarit, hipsterit ja muut outolinnut löytyvät siis täältä.
Tänään Schoolissa oli soittamassa joku kiinalaisten mimmien punkbändi.
Keikka oli hyvä ja yleisöä oli aika niukasti, mutta meno oli katossa.
Tänne pitää päästä uudestaan.
Ollaan lomalla kuitattu tällä ekalla viikolla niin paljon univelkoja, että voidaan kohta varmaan valvoa päiviä putkeen. Toisaalta kun kaksi vuotta sitten Jessekin on nähnyt kaikki turhat turistirysät ja aikaakin meillä on vielä yli kuukausi jäljellä, niin nukkuminen on kivaa. Jos sitä ensi viikolla sitten ryhdistäytyisi ja koittaisi herätä aiemmin. Ehkä silloin saisi myös enemmän asioita tänne blogiinkin.
Tänään meidän varsinainen ohjelma starttasi neljän maissa lounaalla XiDanissa, 77th Street Mallissa (Xidan metron B-exit). Siellä oli tälläinen mielenkiintoinen ruokapaikka, joka näytti koulun ruokalalta yhdistettynä bistromeininkiin. Koska en taas typeränä laowaina heti tajunnut miten homma toimi, niin yritin nolosti tilata tiskiltä ruokaa ja maksaa sitä siihen. Mutta eihän se homma niin toiminut. Tietenkään. Ensin olisi pitänyt käydä kassalla ostamassa ruokakortti johon ladataan saldoa ja sitten mennään sille tiskille mistä ruokansa haluaa ostaa. Keittolatäti sitten näppäilee laitteeseensa summan ja korttia vilautetaan lukijan edessä. Ennenkö kerkesin edes tajuta miten homma toimii, niin paikalle juoksi sukkelaan mikkiin huutava täti joka suostui ottamaan meidän tilauksen, että saatiin maksaa käteisellä.
No, ainakin ruoka oli just sitä mitä tilattiin ja vältyttiin suuremmalta draamalta.
Paitsi että mua vastapäätä puoliseinän takana istuva kiinalaiskeittolasetä tuijotti mua taukoamatta koko ajan kun söin.
Tuijotin takaisin.
Ilmekään ei värähtänyt.
Tunnelma oli niin jäätävä, että sitä olisi voinut leikata veitsellä.
(En leikannut.)
77th Street Mall on coolien kiinalaisteinien ykkösmesta. Siellä on kaikki viimeisimmät muotivillitykset ja kaikkea turhaa krääsää mitä et tarvitse, mutta haluat silti ostaa kaiken. Ostoskeskuksessa on myös 4D-elokuvateatteri (vaiko peräti 5D), luistinrata ja ihan kivan kokoinen pelihalli.
(Olen varmasti kirjoittanut tästä ostoskeskuksesta joka kerta kun olen siellä käynyt, mutta kertaus on opintojen äiti. Ja ohan se nyt mielettömän cooli paikka!)
Tällä kertaa kuitenkin huomasimme, että paikka on alkanut tyhjentämään liikkeistä. Moni putiikki on sulkenut ovensa, mutta vielä on paljon hyviä kauppoja kuitenkin jäljellä. Se johtuu kuulemma siitä, että ulkopaikkakuntalaiset eivät saa enää avata liikettä kaupunkiin jossa eivät asu.
Meillä oli illaksi sovittu taas länkkärien kanssa tapaaminen Kro's Nestiin.
Ulkomaalaiset tuontioluet virtasivat jälleen ja ravintolan snacksit maistuivat. Iltaa istuimme aina sulkemiseen asti. Paikalla oli myös jokin paikallinen jazz-poppoo soittamassa ja ilta oli oikein tunnelmallinen.
Kro's Nestiä, 乌巢比萨霄云路店，北京市朝阳区霄云路霞光里35号, NO 35 XiaoYunLu，ChaoYang District, on pakko vain kehua. Ruuan hinta/laatu-suhde on aivan erinomainen ja paikassa on mahdollisuus tavata paljon muitakin länsimaalaisia. Amerikkalainen ruoka on erittäin tervetullutta vaihtelua kiinalaiselle nuudelilinjalle myös kankeimmalle laowaille ja Kro's Nestin menu on todella laaja kaikenlaisille syöjille. Ravintolabaarista löytyy myös kivoja ruokakomboja isommallekin porukalle, voin lämpimästi suositella. Hintahaarukka keskiverto, alle 50yuanin syö itsensä varmasti täyteen, pizzat ovat valtavia. Kyseinen firma on voittanut kasan kaikenlaisia palkintoja, joten paikan täytyy siis olla erinomainen.
Paikalle on helppo tulla myös julkisilla/kävellen: 10-metrolinjan LiangMaQiaon pysäkillä kun jää pois ja B-exitistä kääntyy vasemmalle ensimmäisestä tienristeyksestä ja kävelee sen tien päähän (n 10min) niin pytinki seisoo suojatien toisella puolen oikealla. Valtavasta korppi-seinämaalauksesta ei voi erehtyä. Typerinkin turisti osaa pomminvarmasti eksyä paikalle.
Jatkoille eksyimme School Live Bar-nimiseen rock/punk/underground-baariin.
(NO 53 Wudaoying Hutong, DongCheng District, 北京市东城区五道营胡同53号)
Wudaoying Hutong on tunnettu siitä, että se on lähinnä paikallisten tiedossa ja suosiossa oleva baari/ravintola-alue ja siellä on mitä mielikuvituksellisimpia pytinkejä. Esim vampyyribaari The V.
Paikalliset punkkarit, rokkarit, hipsterit ja muut outolinnut löytyvät siis täältä.
Tänään Schoolissa oli soittamassa joku kiinalaisten mimmien punkbändi.
Keikka oli hyvä ja yleisöä oli aika niukasti, mutta meno oli katossa.
Tänne pitää päästä uudestaan.
天黑黑
Möhnötettyämme sisällä koko päivän, kyllästyimme ja kysyimme vuokraisännältä sateenvarjot (雨伞 yusan) lainaan, jotta pääsimme ostamaan omat sateenvarjot. Heh logic.
Xidan 西单 on varmaan mun lempiostospaikka koko maailmassa koska
A. siellä on niin paljon kauppoja laidasta laitaan, että valinnan varaa riittää varmasti
ja B. Kiinalaisen kaverini mukaan kaikki "coolit tyypit" hengaa siellä. Kuten me.
Pokan pitäminen näitä katsellessa ostoskeskuksessa oli todella vaikeaa ja lopuksi se ei enää onnistunut lainkaan...
Tässä teille hieman kiinalaista muotia by Nokian kamerakännykkä.
