DIY Kaasukammio ja vinkit sen purkamiseen

Raikasta sunnuntai-iltaa kaikille lukijoille!

Ainakin täällä päässä on asunnossa vihdoin ihanan raikasta ilmaa. Sen puuttuminen olikin oikeastaan syy siihen, miksi olen ollut tässä yli viikon kipeänä.

Kun vuokrasin tämän asunnon, unohdin tietysti kysyä onko asunnossa ilmanpuhdistinta. Eihän sellaista nyt suomalaisena ajattele, että talossa pitäisi vakiona sellainen ehkä olla. Asunnossani ei ole myöskään ilmastointia (pl. Kph ja olohuoneen massiivinen ilmastointilaite), mutta näin 21. Kerroksessa asuvana voin vakuuttaa sen olevan aika turha juttu, kunhan ikkunat avaa. Varmaan pelkällä ilmastoinnilla olisi ollut asunnossa mukavampi olla, ja onnellisena pidin ikkunoita auki kun sää oli hyvä. Nämä on näitä pieniä isoja asioita joita ei vaan osaa ajatella heti tänne tultuaan.

Ystäväni olivat jo valmiita kärräämään mut vaikka paareilla sairaalaan, mutta sisukkaana vedin Buranaa ja kurkkupastilleja naamaan ja nyökyttelin, että kyllä tämä tästä. Kurkku oli sitkeää limaa täynnä ja yskimisestä ei tullut loppua. Kuumetta alkoi pukkaamaan ja lopulta meni ääni. Sitten välähti se kuuluisa hehkulamppu, että voisiko tämä nyt johtua ilmanpuhdistimen puutteesta.

Näpyttelin kiinalaiseen megalomaanisen massiiviseen nettimarkettiin kiinankieliset taikasanat 空气净化器 (kōng qì jìng huà qì), ja johan alkoi tapahtua. Valitsin sitten seuraavaksi mieleisen, tehokkaimman hinta-laatusuhteiltaan parhaimman oloisen ilmanpuhdistimen. Kotiinkuljetuksella tämä maaginen pömpeli ja varasuodatin kustansivat noin 80e, mutta ajattelin, ettei terveydelle voi laittaa tässä tapauksessa hintaa.

Pömpeli toimitettiin kotiini seuraavana päivänä. Olisin saanut toimituksen myös saman päivän aikana, mutta satuin olemaan muualla.

Pikku-riisin (小米 XiaoMi, kiinalainen elektroniikkajätti) valmistama ilmanpuhdistin oli kyllä kaiken rahan ja tilaamisen "vaivan" arvoinen. Se on todella hiljainen, mutta pirun tehokas. Laite toimii näppärästi wifin kautta omalla appilla, jonka saa myös ladattua myös englanniksi sovelluskaupasta. Tästä sovelluksesta voi säätää tuulettimen pyörimisnopeutta, tarkastella suodattimen käyttöä, asettaa laitteen yömoodiin ja jopa säätää laitteen valojen (siis kaksi nuppineulan pään kokoista lamppua) kirkkautta ja paljon muuta. Yksi hienoimmista jutuista tässä sovelluksessa on ilmansaasteiden seuraaminen kotona reaaliajassa.

Arvatkaa ihan huviksenne millaisia lukemia laite mittasi täällä kun pistin laitteen päälle ensimmäistä kertaa.

127. (PM 2.5)
Siis sisätiloissa.

Vertailun vuoksi Tampereen keskustassa pahimman arkiruuhkan aikaan saastelukema aamulla on korkeimmillaan 25. Kotonani asunnon sisällä oleva saastelukema oli näin ollen siis viisinkertainen.

Muistaakseni sinä aamuna ulkonakin oli parempi ilma. 86 taisi olla lukema aqicn.orgissa. Ei ihme että on ollut vähän huono olla.

Olin siis tehnyt kodistani huomaamattani tee-se-itse-kaasukammion pitämällä ikkunoita auki kun saasteinen ilma kotona ei kierrä tarpeeksi tehokkaasti, jos ollenkaan.

"Miten meni noin niinkun omasta mielestä?" No eihän se kauheen hyvin mennyt nyt niin.....

No. Onneksi nyt kohta viikon päästä tämän mööpelin hankinnasta lukemat ovat sisätiloissa pysyneet välillä 5-35. Ja voin muuten erittäin hyvin.

Suosittelen ilmanpuhdistimen hankkimista kaikille Kiinaan muuttaville ellei satu nauttimaan erityisesti kaasunaamarin käyttämisestä ympäri vuorokauden. Vahva suositus lisäksi tästä XiaoMin pömpelistä, jonka kyllä löytää mistä tahansa kiinalaisesta nettimarketista kun vain copypasteaa hakuun "空气净化器  小米". Ehdottomasti hintansa väärti kapistus.
(Ja lupaan päivittää tänne jos ei pelitäkään enää viikon tai kuukauden päästä.)

Tässä on ehkä tarpeeksi asiaa tälle illalle, josko palailen taas piakkoin tälle alustalle pohtimaan nettishoppailun ihmeellistä maailmaa täällä Kiinassa.

晚安!

Busseilun eksotiikkaa: bussivaksi ja muita erikoisuuksia

Nyt kun istun bussissa pienehkössä liikenneruuhkassa on ehkä mahdollisesti paras hetki blogata tästä aiheesta, josta olen jo halunnut pitkään kirjoittaa. Paikallisesta bussikulttuurista nimittäin.

Muutin noin muutamia viikkoja sitten hieman syrjäisemmälle seudulle täällä Pekingissä,  noin 40km päähän ydinkeskustasta. Tai "tuppukylään keskelle ei mitään", kuten keskustan fiineimmillä alueilla asuvat kiinalaiskaverini naureskelivat. Vaihtelu virkistää ja ainakin täällä YanShan(燕山):in alueella Pekingissä on vähemmän ruuhkaista, ilma on puhtaampaa ja ihmisiä on huomattavasti vähemmän. Meno on paljon paikallisempaa ja ns autenttisempaa kuin ydinkeskustassa. Täältä ydinkeskustaan autoilee noin tunnissa, julkisilla keskustaan kestää non 1,5-2 tuntia riippuen kuun ja tähtien asennosta noin esimerkiksi. Voi ehkä suomalaisten korvaan kuulostaa ihan hirvittävältä matkalta, mutta vertailun vuoksi edellisestä majailupaikastani kesti tunti ja joskus puolikintoista tuntia julkisilla tai autolla kaupungin toiselle puolelle, joten muutos ei ole ajallisesti iso. Täältä tuppukylästä matka keskustaan kustantaa 14¥/suunta julkisilla. Autoillen noin satasen yuania suuntaansa. Mutta paikallismatkailu on ihan hauskaa ja on ollut mielenkiintoista päästä tutustumaan paremmin vähiten käyttämääni julkiseen kulkuvälineeseen täällä. Bussiin.

Bussimatkailu Pekingissä on huisin jännää. Ensinnäkin busseillahan ei täällä ole minkäänlaisia aikatauluja. Ei ole myöskään mitään näppärää bussitutkasovellusta (ainakaan tietääkseni) mistä näkisi milloin mikäkin bussi on tulossa. Bussin tulo pysäkille voi kestää mitä tahansa muutamasta minuutista tuntiin. Pysäkeillä on ainoastaan lista linjojen pysäkeistä, arvioitu matkan kesto kyseiseltä pysäkiltä seuraaville pysäkeille sekä milloin ensimmäinen ja viimeinen bussi lähtee pääteasemalta. Aikatauluttomuus selittyy liikenneruuhkilla. On mahdotonta antaa arvioitua saapumisaikaa kun liikenneruuhka täällä voi pahimmillaan tarkoittaa usein useampien tuntien seisausta. Usein paras vaihtoehto ehkäistä omia myöhästymisiä on mennä seisoskelemaan pysäkille puolisen tuntia ennakkoon. Joskus sekään ei riitä.
Onneksi täällä on ok myöhästyä. Aina voi sanoa että nyt ei kehä kakkonen vetänyt, sori siitä.

Miljoonametropolissa työttömyyttä on kekseliäästi vähennetty keksimällä kaikenlaisia tarpeettomia duuneja, myös busseihin. Siinä missä Suomessa bussissa on vain kuljettaja, täällä bussissa on kuljettajan lisäksi usein vähintään kaksi muuta työntekijää. Näistä toinen on usein vartija tai "julkisten kulkuvälineiden turvallisuusvastaava" - hienoilla titteleillä pönkitetään kivasti bussivaksien egoa. Ehdottomasti oma lemppari näistä bussityöntekijöistä on kuuluttaja/rahastaja. Välillä yksi henkilö hoitaa näitä tehtäviä, toisinaan nämä vaativat tehtävät ovat jaettu kahden henkilön kesken.

Rahastajan tehtävä on hieman ehkä helpompi kuin kuuluttajan. Rahastajan työnkuvaan kuuluu yllättäen lipunmyynti ja bussilippujen piippausten kuuntelu. Täällä ei ole mitään hienoa sähköistä bussikuittijärjestelmää joka tulostaisi bussilipun kuitille, vaan niin 50-luvun makuiset ihanat vanhahtavat bussilipukkeet. Ei niitä lippuja kukaan tietenkään tarkasta ja mitään vaihto-oikeuksia täällä ei ole, mutta muistoksi saa matkan pituudesta ja iästä riippuen eri värisen aivan varmasti silloin viiskytluvulla painetun pitkän ja ohuen paperilärpäkkeen. Bussista riippuen rahastaja istuu hänelle erikseen varatulla korokepenkillä edessään metallinen kolehtiboksi johon (tasa)raha laitetaan tai sitten rahastaja roikkuu väsyneesti jostain tolpasta rahavyön kera. On ollut hauskaa seurata kuinka tosissaan ja myöskin vähemmän tosissaan nämä rahastajat hoitavat välillä hommiaan. Joissakin busseissa rahastaja antaa sinulle lipun käteen väkisin, halusit tai et, osassa busseista on tee-se-itse-meininki tämän suhteen. Rahastaja nukkuu tai somettaa tuolillaan ja liput on laitettu kolehtiboksin eteen - ota lippu jos huvittaa. Tai älä ota. Ei oo mikään pakko hei.

Sitten on vielä nämä kuuluttajat. Toisinaan busseista puuttuu tämä moderni hienous nimittäin pysäkin nimen kertova elektroninen taulu. Sitten astuvat nämä työn sankarit kuvaan. Jotkut ottavat tämänkin työn liian tosissaan ja toisia ei kiinnosta pätkän vertaa. Kuuluttajan hommiin lukeutuu huutaa pysäkin nimi niin että kaikki varmasti kuulevat (tai eivät kuule, riippuen henkilön työmotivaatiosta) ja sitten esittää muutama visainen jatkokysymys. Homma menisi jotakuinkin näin Suomessa:

"Rautatieasemaaaah."
"Jääks kukaan pois?"
"Ei jää."

"Nyt olis hei Keskustori. Jääks kukaan pois Keskustorilla? KESKUSTORIIII"
Sitten tähän joku usein karjaisee että minäpä muuten jään tässä. Tai vastaavasti alkaa kuulua bussilippujen piippausta joka puolelta.
Bussin uudelleenlastauksen jälkeen tottakai pitää vielä huutaa perään vielä että "Ovet kii".

Ja tätä jatkuu pysäkiltä toiselle koko bussimatkan ajan. Kaikista motivoituneimmilla kuuluttajilla on tietysti vielä sellainen ihan saamarin ärsyttävä täysillä oleva rätisevä kuulokemikrofoni. En tajua miten joku pystyy vielä nukkumaan bussissa siinä mekkalassa, mutta on vissiin tottumuskysymys.

Nämä ja monta muuta bussimatkailun koomisuutta olen täällä päässyt kokemaan. Suosittelen edes testaamaan busseilua Kiinassa. Jos ei perille asti pääse niin ainakin tulee hyviä tarinoita.

Ainiin. Vielä viime hetken vinkki. Bussille ei suinkaan viitota täällä, vaan bussi pysähtyy aivan takuuvarmasti niin, että asettanut seisomaan bussikaistan keskireunamille. Joko näin, mutta kuskista (ja hänen kiinnostusasteestaan) riippuen bussi pysähtyy joka pysäkillä jos pysäkillä on ihmisiä. Suosittelen silti paikallista tapaa. Viittominen on junteille.

Matkustelun iloa kaikille :)

Tsinghua Garden 清华园

Päätin aloittaa keskiviikkoni tekemällä kävelykierroksen Tsinghua-yliopiston (清华大学) puutarhassa. En ole koskaan aiemmin käynyt edes koko kampusalueella, joten tässä oli taas aimo annos turismia minullekin.

Tsinghuan yliopisto sijaitsee länsi-Pekingissä. Paikalle pääsee hyvin metrolla numero 4: jää pois East Gate of Peking Universityn pysäkillä, ja kävele hetki pohjoiseen. Tsinghuan yliopiston porttia on vaikea olla huomaamatta, sillä portilla parveilee laumoittain kiinalaisia vanhempia pienten lastensa kanssa ottamassa kuvia. Puisto on ilmainen, kuten koko kampusalue. Suosittelen lämpimästi saapumaan paikalle julkisilla tai kävellen, alue on todella ruuhkainen. Lisäksi kampusalue on aivan käsittämättömän kokoinen ja alueella eksyy vähän liiankin helposti. Totesin siis itse omasta kokemuksestani, että tältä lännessä sijaitsevalta portilta pääsee nopeiten puutarhaan, mikäli ei halua viettää aikaa samoillen ympäri kampusta, mikä on toki myös näkemisen arvoinen.

Kannattaa ottaa omat eväät mukaan (ja vettä! tms). Alueella sijaitsee kahvila ja myös ruokala/ravintola, mutta en niistä osaa sanoa sen tarkemmin. Kumpikaan ei ollut auki käyntihetkelläni. Puisto on kuitenkin melko iso ja siellä on paljon katseltavaa. Kannattaa saapua paikalle jo aamusta. Aamulla noin puoli yhdeksän aikaan puistossa oli nähtävissä kiinalaisten vanhuksien harrastuksien koko kirjo. Kalastusta, tansseja, jumppaa, taijia, kuoroja, soittajia, runon lukijoita, kultakalan pyydystystä, lautapelejä ym katseli mielellään pidempäänkin. Lähes joka kulman takana tapahtui jotain.

Puisto on tunnettu mm. useista kiinalaisia tieteilijöitä, kirjoittajia ja filosofeja (jne) esittävistä patsaistaan ja erityisesti massiivisesta lootus-puutarhasta joka oli näin elokuussa täydessä loistossaan. En ole ikinä nähnyt näin paljon lootuksia missään yhdellä kertaa. Puisto ei ole myöskään ruuhkainen. Jos haluaa tulla katselemaan erityiseti lootuksia, suosittelen Tsinghuan puistoa, joka ei ole mikään turistirysä, toisin kuin esim Beihai-puisto joka on myös tunnettu lootuksistaan.

Jos vielä intoa riittää, on lyhyen kävelymatkan päässä Yuanmingyuan-puisto, mutta sinne teen retken ehkä toisella kertaa :)