Kokemukseni lentämisestä Aeroflotilla

Hei kaikki! 大家好!

Palasin tänään taas Pekingiin joten jatkan blogia siitä mihin se jäikin, tuttuun tapaan humoristisella otteella esitellen kokemuksiani Kiinasta :)

Tällä kertaa käytössä on myös parempi VPN, Vypr VPN jottei blogin kirjoittaminen tyssäisi taas seinään.
Suosittelen lämpimästi tuota Vypriä. Mikäli olet tulossa käymään täällä, lataa sovellus ennakkoon ja maksa se Suomessa (tai missä oletkaan). Sitä et voi tehdä täällä enää, Kiina on kiristänyt nettisensuuriaan. Myös whatsappin käyttö on rajoitettua ilman VPNää, kuvia eikä videoita voi lähettää tai vastaanottaa ilman VPNää.

Toistaiseksi blogipostaukset tulevat mun kännykästä, joten pahoittelut ennakkoon autocorrectista ja vähän huonomman laatuisista kuvista, mutta eipä se ole ennenkään menoa hidastanut :)

Mutta asiaan.

A E R O F L O T

Ajattelin kirjoittaa tästä yhtiöstä postauksen, sillä kun Googletin suomalaisten kokemuksia kyseisestä putiikista, niitä oli aika niukasti. Toivottavasti tässä olisi yksi hieman avaavampi kokemuspostaus lisää luettavaksi.

Ostin siis liput välille HKI-SVO-BJS. Välilasku oli Moskovan Sheremetyevon (meniköhän nyt oikein...) kentällä. Liput olivat todella edulliset, enkä nyt mitenkään hirveästi odottanutkaan näin halvoilta lennoilta.

Aeroflotista liikkuu ihan älyttömästi näitä legendaarisia juttuja että lennot ajetaan jollain kivikautisella kalustolla joka putoaa mereen jo Helsinki-Vantaan lentokentällä. Kieltämättä vähän jännitti, että onkohan ihan kamala kokemus tämä yhtiö vai ei. Mutta vaihtoehtoina olivat tällä kertaa budjetin vuoksi pysähdykset 5h Moskovassa tai 22h Kiovassa. Ei jäänyt kauheasti valinnanvaraa.

Ensivaikutelma Aeroflotista siis kuulopuheiden perusteella ei ollut kovinkaan positiivinen. Myöskään Aeroflotin järkyttävät 90-luvun tyyliset nettisivut eivät parantaneet vaikutelmaa.
Online Check-in oli hajalla kun avasin linkin oikeana ajankohtana. Onneksi se oli sitten noin 7h tuntia myöhemmin taas sitten toiminnassa. Mietin kyllä mielessäni että mitähän muuta on hajalla...

No, ennenkö päästään puhumaan kalustosta täytyy kehua, että Aeroflot antaa ottaa mukaan 2 x 23kg matkatavaroita ilmaiseksi. Eli jos mietit esim shoppailureissua Kiinaan, kannattaa pitää tämä mielessä. Kolmas laukku olisi ollut sitten muistaakseni vähän päälle sata euroa. Käsimatkatavaroita sai viedä 10kg. Jonka ylitin kymmenellä kilolla (kiitos tax free, tietokone, kirjat, lääkkeet..). Käsilaukkua kukaan ei missään vaiheessa millään kentällä tarkastanut. Hymyilin vain kauniisti ja sain laukun näyttämään tarpeeksi kevyeltä niin hyvin meni läpi kaikkialla.

Ensimmäinen lento Helsingistä Moskovaan oli todella nopea 1,5 tuntia ja lähtemäänkin päästiin etuajassa. Se lennettiin Finnairin kalustolla ja henkilöstöllä. Koneena oli hyvin pieni 2x2 rivinen matkustujakone. Ei nyt mikään uusin malli, mutta en hetkeäkään epäillyt etteikö sillä Moskovaan pääsisi. Lennolla tarjoiltiin juomia (mehua, limsaa, kahvia, teetä), eikä mitään muuta tarjoilua ollut. Muistaakseni kärrymyyntiäkään ei ollut. Kannattaa ottaa siis omat eväät ja juomat mukaan.

Välilasku Moskovassa oli kaikkea muuta paitsi mukava. Transit-puolen kenttä on aivan kamalassa kunnossa. Vessoja ei pestä, sisällä tupakoidaan ja muutenkin kaikkialla on likaista. Virkailijat ovat tylyjä, eivätkä puhu mitään muuta kieltä kuin venäjää. Muutaman sanan kuulin englanniksi. Mitään tervehdyksiä tai muutakaan ei kuule.

Turvallisuustarkastuksen virkailijoilta kiinnosti näpytellä enemmän puhelintaan kuin tarkistaa laukkuja. Ja kun joku aasialainen sitten tarkistettiin, käännettiin naisen laukku kokonaan ympäri ja eikä osattu englanniksi selittää mikä oli vialla, miksei häntä voida päästää läpi. En tietystikään uskaltanut mennä auttamaan, vaikka olisin mielelläni sen tehnytkin.

Terminaalipuoli on myös melko likainen ja kesken. Lattialaatat harottavat paikoitellen, rakennustyömaa on siellä sun täällä ja sisällä on puluja. Asiakaspalvelu on olematonta, mikäli et puhu venäjää ja ainakin itseäni katsottiin joka ikisessä liikkeessä kuin jotain hullua kun tervehdin, kiitin ym olin perusasiallinen.

Kentällä käy normaali suomalainen pankki- ja luottokortti, rahaa ei siis tarvitse vaihtaa välttämättä jos kentällä käy välilaskun tekemässä. Hintataso on ok. Suomen hintaista, eli ihan siedettävä lentokenttähinnastoksi. Tosin kaikki tax free-liikkeet ovat hintavampia ja osassa käy muuten käteiseurotkin. Paljon katseltavaa kentällä ei kuitenkaan ole, sillä erilaisia liikkeitä ja ravintoloita on oikeastaan vain muutama. Kaikissa on samat tuotteet ja kiertelyyn kentällä kyllästyy ennenkö sitä on edes ehtinyt aloittaa. Erään saman ketjun ravintoloita tuntui olevan joka ikisessä kulmassa, samoin tax free-liikkeitä samoilla tarjonnoilla.

Kentällä on ilmainen WIFI, mutta latauspistokkeita on vaikea löytää. Lentokentän nettisivun kartat eivät ole täysin ajantasalla. Oma laturi kannattaa kuitenkin ottaa mukaan ja varsinkin vara-akku tms jos sellaista käyttää. Pistokkeista puhelimen lataus on todella hidasta.

Kentällä ei sitten muuten ole mitään kärryjä (näin kahdet), varaudu kantamaan käsin kaikki matkatavarat. Kenttä on suhteellisen iso (D-terminaalista päästä F-terminaalin toiseen päähän noin 35min), joten ainakin tässä vaiheessa alkoi kaduttaa kantaa 20kg käsimatkatavaroita koko 5 tunnin ajan ympäri kenttää.

Lento Moskovasta Pekingiin meni suhteellisen jouhevasti. Kone oli melko uusi ja penkit mukavat. Jalkatila perus-ok-ahdas. Lentohenkilökunta puhuu ja ymmärtää huonosti englantia. Kuulutuksista lennolla on vaikeaa saada selvää. En osannut päättää olivatko venäläisten lentoemäntien tekemät kuulutukset kamalempia kiinaksi vai englanniksi.

Lennolla ei tarjoilla mitään mukavuuksia, kuten monilla pitkän matkan lennoilla joilla itse ollut. Eli hammasharjat, tahnat, nukkumismaski, korvatulpat jne mukaan jos sellaisia käyttää. Onneksi olin saanut mukaani eräältä lentoemäntäystävältäni ykkösluokan tarvikepaketin joka sisälsi nuo kaikki ja enemmän, niin lento oli huomattavasti mukavempi.

Lennon aikana oli käytössä viihdekeskus, jota en itse päässyt käyttämään, sillä se oli oman istuimen kohdalla rikki. En jaksanut siitä valittaa, sillä suunnitelmiin kuului nukkuminen koko lennon ajan. Mitä nyt vilkaisin naapurin näyttöä, niin oli elokuvia ja musiikkia, sekä pelejä moneen makuun. Se puoli oli ilmeisen hyvä. Koneessa ei ole wifiä, ellet halua maksaa siitä aivan älyttömästi. Puhutaan siis muistaakseni 15e 10min tai jotain vastaavaa.

Ruokapuoli oli ok. Olin tilannut itselleni ennakkoon aasialaisen kasvisaterian (jonka tilaan yleensä aina), se oli valtava pettymys tällä kertaa. Kaikilla muilla lennoilla tuo on ollut erittäin hyvä valinta. Itselläni oli jotain linssimuhennosta, salaattia ja jälkiruokana kaksi kuivahkoa ananaspalaa ja jopa 3 viinirypälettä. Erikoisaterian varaaminen ei muuten maksa lisää. Paikkoja ei tosin saa itse valita. Ensimmäisen aterian yhteydessä oli viinitarjoilu. Mitään muuta alkoholia ei lennolla ole eikä myydä, eli jos lennon aikana tekee mieli kilistellä skumpalla tms, niin kannattaa se tehdä kentällä. Kaksi muuta ruokailua jäikin multa väliin, kun lentoemännät eivät ymmärtäneet pyyntöäni, että herättäisivät kun kaksi viimeistä tarjoilua ovat.

Kone laskeutui ajallaan ja sai tietysti valtavat aplodit - joko ilmeisesti siksi että se on tapa tai siksi että kaikki muutkin olivat rukoilleet henkensä puolesta ennakkoluulojensa pelossa kentällä...

Kaiken kaikkiaan suosittelen Aeroflotia jos etsii halpoja lentoja, haluaa viedä paljon matkatavaraa eikä odota mitään huikeinta lentokokemusta tai mukavuuksia. Aeroflotia voisi kuvailla näin tiivistetysti pitkän matkan halpalentoyhtiöksi.

Ei siis tarvitse jännittää itse lentoa tällä yhtiöllä, väittäisin että kokemukseni Sheremetyevon kentästä oli ainakin kymmenen kertaa kamalempi kuin näistä itse lennoista :)

Jos teillä on jotain kokemuksia Aeroflotista, lukisin niitä mieluusti!

"Missä kaikki sun blogitekstit on?"

你好


Ihan liian moni on kysellyt multa, että mihin kaikki tekstit on kadonnut.


No ihan ensinnäkin, kuten olen täällä blogissa jo kertonut, että kaikki Googlen palvelut on Kiinassa estetty, se vaatii hieman kikkailua, että ylipäätään pääsee edes blogin käyttöliittymään sisälle.


Toiseksi, meidän Pekingin asunnon netti oli aivan älyttömän hidas. Vaikka modeemeja oli useampi, niin niinä huonoina päivinä kun talon muutkin 10+ asukasta päätyvät surffailemaan samaan aikaan, on kaistan leveys melkoisen pieni. Puhutaan biteistä, valitettavasti.


Siinä vaiheessa kun blogipostauksien pelkkään lataamiseen kuvineen menee muutama tunti aikaa esim keskellä yötä joka ikinen päivä, olen päätynyt siihen, että postailen loput juttuni Suomesta ja jatkan bloggaamista ihanan kamalista kiinailmiöistä siellä.


Ja nyt kolmantena uutuutena täällä Hong Kongin päässä sellainen, että meidän miniasunnon virtapistokkeessa ei yksinkertaisesti riitä veto lataamaan tuota tablettia. Mutta toisaalta onneksi ollaan pian jo Suomessa :)



Kiinalaisten kansallispesässä

7.9.2015




Jos minun pitäisi näin arkkitehtuurin ystävänä nimetä mielestäni maailman hienoimpia rakennuksia, niin Linnunpesä 鸟巢 on ehdottomasti yksi niistä. Suolaisella 80¥ hinnalla pääsee ihailemaan kiinalaisten pesärakennusta myös sisältä. Tällä kertaa nähtävyysoikeuksia on kuitenkin rajoitettu niin, ettei katsomoihin pääse enää kävelemään eikä juoksuradalle pääse kellottamaan omia maailmanennätyksiään. Elokuun lopussa päättyneillä urheilukisoilla saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa, sillä siivous oli vielä kesken. Revenneitä kisajulisteita lojui kentillä ja rikkinäisiä penkkirivejä oli revitty ulos katsomosta. Sen sijaan tähän hapokkaseen lippuhintaan oli sisällytetty kiinaksi opastettu kierros Linnunpesän arvokkaisimpiin tiloihin. Valkonaamoile jaettiin englanniksi kirjoitetut paperiselosteet.




Ylläolevissa kuvissa näkyy ensin Linnunpesän ala-aula ja pesän "juuret".
Jos ette ole koskaan nähneet kullalla päällystettyä liukuporraskäytävän kattoa, niin sellainen on toisessa kuvassa. Työhön meni kuulemma 3 kuukautta.



Hopeinen aula ja olympiakomitean lippu.




Katsomon penkkiriveistä muodostuu Kiinan muuri.





Tärkeille vieraille tarkoitetussa VIP-katsomon aulassa oli näyttävät lintuovet ja kullattu sermi. Muina koristeina huoneessa oli myös kullattuja linnunpesiä.




Pesän kiertämisen jälkeen lähdimme kohti metroa ja etsimään kelvollista ruokapaikkaa.
Oli todella kuuma ja kuiva ilma, +30°C silkkaa porotusta.
Ennen metroon astumista päätimme poiketa eräässä läheisessä turistikaupassa joka kokoaa kaikkialta Kiinasta tuotuja tunnettuja tuotteita saman katon alle.

Jossain vaiheessa olalleni koputti minua päätä lyhyempi kiinalaispappa joka kysyi että saako hän ottaa kuvan minusta ja Jessestä. Tämä nyt ei ole mitään erikoista, sillä jokaisella reissulla olen joutunut ainakin kerran kuvattavaksi.

Ensin pappa halusi yhteiskuvaan zhen gao 真高 -Jessen kanssa (tosi korkea, pitkä) ja sen jälkeen pappa halusi minun kanssani kuvan. Niitä kuvia hän halusikin sitten monta.
Hän rutisti minut tiukasti itseään vasten ja halasi oikein kunnolla. Joka suunnasta piti saada kuva.
Sitten pappa kysyi että voinko tulla hieman alemmaksi koska olen niin pitkä. Siinä samassa papparainen moiskautti ison suukon poskelleni ja liimasi huulensa poskeeni, että otetaan nyt tälläinen kuva.

Sanomattakin selvää että koko tilanne nauratti minua ja Jesseä aivan suunnattomasti, olin myös erittäin hämilläni. Mutta pappa sai kuvansa ja oli erittäin onnellisen ja liikuttuneen oloinen.

Hän kyseli lisäksi ihan perusasioita että mistä olemme kotoisin ja miksi olemme Kiinassa, erittäin mukava ja harmiton vanha mies. Laukusta ei hävinnyt mitään.

Kaupan ulkopuolella pappa kehui minut maasta taivaisiin ja sanoi että olen aivan uskomattoman kaunis "eksoottinen" nainen ja hän oikein mielellään veisi minut myös vihille. Sanoin naureskellen, että se ei nyt ihan kyllä kuitenkaan käy. Pappa olisi lisäksi halunnut ostaa minulle lahjan, mutta en suostunut.

Jossain vaiheessa sanoin papalle, että meidän pitää nyt mennä kiireesti sillä ystävämme odottavat meitä. Se ei tietenkään ollut totta, mutta loputtomiin kintereillä kulkeva kehuja monotomisesti toisteleva pappa alkoi ärsyttämään todenteolla.

Jäähyväisiksi pappa halusi vielä muutaman otoksen minusta ja Jessestä yhdessä (myös pusukuvan koska se oli kuulemma todella kaunista ja romanttista), minusta yksinään ja tietysti niitä halikuvia joka kulmasta. En ole varmaan koskaan näyttänyt missään kuvassa niin vaivaantuneelta, mutta minua myös nauratti koko tapaus yhä samaan aikaan. Yksinäinen vanhus ei olisi halunnut päästää minua ollenkaan otteestaan, mutta kun hän viimein päästi, harpoimme niin nopeasti metron porteista sisään, johon pappa jäi heiluttelemaan kaihoisasti, että oi kun oli ihana tavata sinut, kaunokainen.

Metrossa nauratti, mutta papparainen unohtui aika ripeästi kun pääsimme turistiloukkona tunnetulle NanLuoGuXiangille 南锣鼓巷. Se on suhteellisen pitkänomainen vanha hutong-kävelykatu täynnä ravintoloita ja pieniä puoteja.

Ihan ensimmäisenä oli pakko saada itupinnejä.



Itupinnit ovat viimeisin muotivillitys ainakin Pekingissä. Itupinnejä myydään melko edullisesti, 10 yuanilla saa viitisen kappaletta ja joissakin syrjäisemmissä paikoissa hinta on vieläkin edullisempi, 5 yuanilla kolme kappaletta.
Itupinnien tarkoitus on herättää keskustelua ympäristöasioista ja protestoida hiljaisesti puhtaan ilman puolesta, vaikkei moni kiinalainen sitäkään tiedä. Itupinnejä ostetaan koska ne on nyt muotia, kovassa huudossa. Sorruin itsekin ostamaan näitä pienen pussillisen tuliaisiksi ja kasvoipa omastakin päästäni varpu ja kukkanen loppupäivän.



Päivän ruokana söimme sichuanilaista (todella tulista) kana-katkarapuwokkia ja itse vetelin tomaatti-kananmuna-nuudeliannoksen.
(Pakko laittaa aina näitä ruokakuvia joka päivitykseen <3)



Eksyimmepä iltapäivästä vielä toiselle turistikadulle, HouHaille 后海, joka on myöskin täynnä pieniä putiikkeja ja ravintoloita, mutta alue on myös tunnettu baareistaan. Mielestäni alueelta ei juurikaan kannata tehdä ostoksia, mutta esimerkiksi leimasimen hankkiminen voi olla edukkaampaa HouHailla. Baarikadulla päälle hyökkäävät baarin sisäänheittäjät lähinnä ärsyttävät, mutta valot ovat upeat.






Hieman sivummassa on myös toinen kulttuuriaarre, Prinssi Gongin kartano, sekä kuuluisimpia hutongeja, joissa myös Kiinan viimeinen keisari Pu Yi on asunut. Kävelimme jälkimmäistä reittiä kotiin.



Koska kiinalaiset eivät juurikaan harrasta liikuntaa ja kaikenlaiset kuntosalit ovat todella kalliita, ovat Kiinan viranomaiset koittaneet ehkäistä tätä ongelmaa asentamalla kadun sivuille ilmaisia kuntoilulaitteita. Niitä piti tietenkin päästä testaamaan.



Kotimatkalla meitä tervehti metron uloskäynnillä lauma jumppaavia vanhuksia sekä katuparturimme iloton lintu, jotka piti myös ikuistaa muistikortille.






PS. Netti on viime päivinä ollut todella hidas, jonka vuoksi en ole päässyt kunnolla edes VPNn kautta läpi. Sen takia kirjoitukset tulevat viiveellä. Pahoitteluni~